Omat ja varastetut

eevali tarinoi:

Mitä lie perinnetietoutta mutta mummoni sanoi, että parhaiten menestyvät varastetut kasvit, ja jos joltakin saa kasvien taimia tai pistokkaita, niistä ei saa kiittää.

Mikäpä minä olen mummon vanhoja viisauksia vastustamaan. Olen elänyt näiden osviittojen mukaan ja siten lisännyt kiitettävästi perennavalikoimaani. Yhteen aikaan minulla oli aina laukussani pieni puutarhalapio - siltä varalta, että kulkeissani törmäisin mielenkiintoisiin kasveihin. Ja törmätty on. Monissa puistoissa, puutarhoissa, teiden ja polkujen vieruspenkereillä. Tyttäreni kun kuuli tästä perennojen keräilyharrastuksestani, huokaili: ”Kyllä vielä joskus käy niin, että poliisi soittaa ja sanoo, että olet putkassa kasvien vohkimisesta. Arvaa, tulenko lunastamaan sinut vapaaksi!”

Puutarhassani on parhaimmillaan ollut monta sataa erilaista perennaa. Enää niitä on ehkä sata, ehkä jopa vähemmän. Puutarhaliikkeistä olen ostanut hyvin vähän perennoja. Joitain kukkia on löytynyt talomme ympäristöstä villiintyneinä, hyvin paljon olen kasvattanut itse siemenistä, paljon olen saanut ystäviltä ja paljon ”löytänyt” kaikenlaisista paikoista.

Tunnen kyllä kaikkien kasvieni virallisen nimen, monista jopa latinalaiset nimet, mutta usein puhuttelen kukkakavereitani sen mukaan, keneltä olen niitä saanut tai mistä olen niitä kaapannut.

Niinpä minulla on Siljan rasittava rusoangervo, Tainan tädin hehkuva keltamaite, Katin suloinen suopayrtti, Liisan villiintyvä tarha-alpi, Anitan erikoinen iiris, Hilkan minttu ja paikkamuistoina M:n linnan timjami ja mäkimeirami, H:n kartanon tiikerinlilja, M:n puiston varjolilja, H:n puiston ukon- ja vuohenkello, P:n arboretumin kleitonia, S:n kyläkaupan piha, K:n linnan akileija ja sitä rataa...

Akileijojen kidnappaaminen oli oikein seikkailu. Sillä kertaa minulla ei sattunut olemaan lapiota mukana, joten ensin piti lainata työkaluksi lusikka. Seuraavaksi li odotettava kesäyöhön hieman pimenemistä ja sitten siinä hämärässä löytää ne himputin kukat. Ne olivat kukkapenkistä polulle levinneitä ja tulkitsin, että suoritan vain ystävällistä kitkemistoimenpidettä. Ystävällisyys oli lopahtaa, kun kovaa polkua kaivellessani lusikka katkesi ja jouduin nylkyttämään akileijan juuria lusikan varrella hartaasti kuin vanki viilalla kaltereitaan.

Mutta hyvin ovat akileijat viihtyneet ja kaikki muutkin muualta siirretyt kukat. Siis mummo oli oikeassa – niin kuin mummot yleensä ovat.

Hurmaava murhaaja

eevali tarinoi:

Olen lukenut – tai siis oikeastaan katsellut männä viikolla kirjaa 20 tyylikästä ja viihtyisää pohjoismaista kotia. Talvisin selailen monia sisustuslehtiä. Niin kirjassa kuin lehdissä esitellyt asunnot ovat kuin toistensa kopioita. Ensinnäkin nykykodeissa on lääniä per naama noin 300 neliötä. Toisekseen kaikki keittiöt ovat integroituja – mitä hitsiä se sitten tarkoittaneekin – ja muu kalustus ankaran minimalistista. Kolmas ja ehdottomasti tärkein ominaisuus on, että kaikki asunnot ovat valkoisia katosta lattiaan. Valkoinen tietysti vaihtelee: on sinkkivalkoista, kermanvalkoista, pellavanvalkoista, hopeanvalkoista, luonnonvalkoista, lumivalkoista jne...

Vivahteita riittää, mutta valkoinen on pakollista, koska se ja vain se tekee kodista valoisan, avaran ja hyvän tyylikkään taustan muille väreille. Sillä tottahan muita värejä kannattaa käyttää, siten yllättää katselijan hurmoksiin asti. Mikäpä onkaan kiehtovampaa kuin sininen, okranvärinen tai peräti tulenpunainen tyyny valkoisella sohvalla? Joku tosi räväkkä ja uskalias sisustaja asettelee esille suorastaan kaksi värillistä tyynyä.

Näitä riehakkaan iloisia koteja katsellessani tuli mieleeni, että tällaisten tyylipuhtaiden valkominimalististen asuntojen ympärille täytyisi ehdottomasti saada samanlainen pihaympäristö. On tietysti mahdollista rakennuttaa japanilainen puutarha: kaikki pinnat peitetään valkoisella hiekalla ja murskeella, sinne tänne muutama iso valkoinen kivi ja väri-iloksi muutama bambutikkukuvio. Hmmm, tyyliä siinä on, mutta jo hieman kulunut idea eikä aivan pohjoismaista alkuperää.

Minullapa on tarjolla hyvin luonnonmukainen ja helppohoitoinen ratkaisu: yhden kasvin puutarha. Perustaminen on helppoa, koska maata ei tarvitse millään lailla muokata eikä kärrätä hiekkaa tai multaa tonnikaupalla. Alustaksi kelpaa vaikka betonilevy tai kivikova savi, sillä kasvikaunottaremme on hyvin vaatimaton kasvuolosuhteilleen. Myöskään kastelua tai lannoitusta ei tarvita, vain muutama taimi pitkin pihaa ja puiden juurelle ja sitten vain tyynesti odottamaan kasvun ihmettä.

Ja ihme tapahtuu: jo puolessa välissä kesää pihalla ja puiden rungoilla on tiheä, ihastuttava lehtimatto, jota koristavat suuret valkoiset kukat. Kukat ovat läpikuultavia, kellomaisia kuin keijujen mekot. Joidenkin lajikkeiden väri taittuu hieman roosaan, hehkuvat kuin pienen lapsen poski. Kuutamossa valkeat hamoset hehkuvat sievinä tuikkuina.

Jo ensimmäisenä kesänä piha peittyy täydellisesti ja puihinkin on kietoutunut köynnös monen metrin korkeudelta. Seuraavina kesinä ei ole pelkoa siitä, että jotkin muut kasvit sotkisivat tätä yhden kasvin harmoniaa ja muutamassa kesässä puutkin lopettavat työntämästä turhanaikaisia lehtiä ja kukkia esille.

Tämä ihmeellisen eloisa, iloisa kasvi on karhunköynnös eli isokierto eli elämänlanka. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä veikeä tuulenvire tai räkätin poikanen on kantanut sen siemeniä plantaasillemme, mutta täällä se on ja luultavasti pysyy. Elinvoimansa se on todistanut vastaansanomattomasti. Plantaasin kaukonurkassa oleva vanhan navetan raunio on kadonnut elämänlangan alle ja muutamat ruusupensaat ovat muuttuneet elämänlankakukkuloiksi. Sekään ei tälle tappajalle ole riittänyt, vaan tämä hurmaava murhaaja on ottanut hengiltä muutaman suuren puunkin – kaksi koiranheisipuuta, yhden vanhan omenapuun ja yhden tosi ison raidan.

Pehtoori on julistanut sodan elämänlankaa vastaan. Vaikka Pehtoori on vanhan ison viikatteen kanssa hosuessaan julman hakkapeliitan näköinen, en pistäisi suuria säästöjäni likoon hänen puolestaan. Näyttää nimittäin siltä, että kun Pehtoori on saanut niitetyksi yhden elämänlankapöheikön sileäksi, sen tilalla on kolmen viikon päästä seitsemän uutta.

P.S. Jos joku nyt innostui elämänlankapuutarhasta, siemeniä ja taimia saa minulta. Eikä maksa paljon.