 |
| Orvokki, syötävän kaunista |
eevali tarinoi:
En
ole koskaan ollut mikään hyötypuutarhuri. Minun puutarhani
tarkoitus on tuottaa elämän koreutta ja esteettisiä kokemuksia.
No, siitä voidaan tietysti keskustella, ovatko juuri ne elämykset
hyötyä vai hömppää...
Mutta
jos yksinkertaisuuden vuoksi nimitämme hyötyviljelyksi syötävien
kasvien kasvattamisen, niin siitä meillä on aina huolehtinut
Pehtoori, mikä sangen luonnollista onkin. Pehtoorille kuuluvat
peltotyöt ja plantaasin Leidi järjestelee kukka-asetelmia violetti
lierihattu päässään.
Jos
tuoksua voisi syödä...
Olen
kyllä aina harrastanut yrttien viljelyä, vaikka niitä
hyötykasveiksi sanotaankin. Niitä kannattaa kasvattaa, vaikkei
niitä söisikään: ne ovat ihanasti tuoksuvia ja kukkamaassakin
kauniita. Kukkapenkkien reunuskasveina olen käyttänyt varsinkin
peikonpörröistä persiljaa ja hienosti kukkivaa ruohosipulia, jonka
kukat ovat hämmästyttävän kestäviä leikkokukkinakin.
 |
| Persilja pörrötukka |
Minulla
oli yli kymmenen vuoden ajan korkea yrttilaatikko, johon mahtui 10-15
eri yrttiä, sekä yksi- että monivuotisia. Laatikolle kävi vähän
köpelösti, kun sen kimppuun salakavalasti hyökkäsi
muurahaisarmeija. Muurahaiset rakensivat ahkerasti käytäviä ja
kotoluolia ja lopulta koko yrttikasvatustila romahti kuin
maanjäristyksessä. Se jälkeen yrttini ovat kasvaneet hajanaisesti
siellä sun täällä; hyvin kuitenkin.
Yrttisato
kerätään ennen kukkimista, sanotaan, mutta minä olen pakastanut
ainakin timjamia, meiramia ja minttua kukkivina ja hyvin ovat
maistuneet. Lisäksi ne ovat kukkaisen somia salaateissa tai
juomissa: niiden väri... niin se on suloinen vaalea liila.
Kasvatan
mielelläni mitä yrttejä tahansa, mutta makunsa puolesta
lempiyrttejäni ovat sitruunamelissa, minttu, kirveli, lipstikka ja
timjami sekä krassi. Kirveli maistuu lakritsille, krassi ja timjami
ovat pippurisia ja lipstikka korvaa jopa liemikuutiot soppa- ja
pataruoissa. Tyttäreni kertoo sellaista tarinaa, että minä syötin
lapsilleni minttua kaikissa mahdottomissakiin ruoissa, jotta he
lopulta olivat ihan minttuja. Pelkkää panettelua, sanon minä...
 |
| Sitruunatimjami, uusi ihastus |
Tämän
kesän iloinen yllätys on ollut muotiyrtti sitruunatimjami: siinä
on hieno kirpeä sitruunan maku ja se kasvaa ihan villinä. Olen
leikannut sen tyngäksi jo kaksi kertaa ja taas se on pöheikkönä.
Aion talvettaa sen ikkunalaudalla, vaikka uskon että se talvehtisi
myös ulkona kuten tavallinenkin timjami. Sitruunatimjamia olen
käyttänyt muun muassa kalojen graavaamisessa ja risotossa makoisin
tuloksin.
Ja
kyllähän kukkiakin voi syödä; varsinkin ruusu, orvokki, kehäkukka
ja krassi ovat salaateissa kauniita ja makoisia. Myös leivonnassa
niitä koristeina käyttäisin, jos leipoisin.
Satokauden
kääpiöt
Jos
ovat yrtit pienikokoista satoa, niin vielä pikkuruisempia ovat
siemenet. Olen joinain menneinä vuosina tehnyt kymmenittäin, jopa
sadoittain siemenpusseja, joita jakelin ystäville ja kylän
henkilöille. Nykyään pussitan siemensatoa vain itselleni ja
pyynnöstä muille.
Siemenien
kerääminen ei ole ihan yksinkertaista. Tänä kesänä se on ollut
erityisen hankalaa, kun täällä on satanut niin paljon. Märkinä
ei siemeniä kannata poimia; ne homehtuvat niin helposti. Lisäksi
niiden kerääminen vaatii hyvää vaanijan silmää, että osaa
ottaa ne kypsinä, vaan ei liian myöhään. Voi käydä niinkin
hullusti, että siemenkodat ovat jo tyhjentyneet, jos odottaa liian
kauan. Jonkinlaisen siemenvalikoiman olen nytkin saanut ja aion
kylvää niitä vaivihkaa – enpä kerro, minne. Salapuutarhuri
iskee syysillan pimeydessä...
