Puutarhaleidit kiittävät lukijoitaan ja ovat iloisia, jos blogin kirjoitukset vieläkin voivat ilahduttaa mahdollista ohikulkijaa.
Kasvikertomuksia - puutarhaleidit puuhissaan
maanantai 12. tammikuuta 2015
Puutarhaleidit kiittävät
Puutarhaleidit ovat lopettaneet tämän blogin ylläpidon eikä tänne enää tule uusia tekstejä. Merja kuitenkin jatkaa puutarhakirjoittamista omassa Puutarhatontun päiväkirja -blogissaan.
Puutarhaleidit kiittävät lukijoitaan ja ovat iloisia, jos blogin kirjoitukset vieläkin voivat ilahduttaa mahdollista ohikulkijaa.
Puutarhaleidit kiittävät lukijoitaan ja ovat iloisia, jos blogin kirjoitukset vieläkin voivat ilahduttaa mahdollista ohikulkijaa.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Perennapenkki uusiksi
Merjan merkintä:
Minulla on tapana myllätä perennapenkkini uusiksi vähän väliä. En vain yksinkertaisesti osaa suunnitella sellaista penkkiä, joka kukkisi koko kesän, jonka kukat pysyisivät pystyssä ilman tukemista ja joka vielä näyttäisikin kauniilta. Myös seuraavana vuonna.
Perennapenkkini on kolmiosainen, eli siinä on kolme keskenään hieman eri muotoista ja eri korkuista puista penkkiä limittäin. Kokonaisuudessaan se ei ole suuren suuri, kaikkiaan vain noin viisi neliötä.
Ensimmäisessä penkissä on saksankurjenmiekkoja. Ne lienevät penkkini onnistunein valinta. Ne viihtyvät hyvin, leviävät sopivasti ja ovat kukkiesaan uskomattoman upeita. Kukinta niillä vain on kovin lyhyt. Niinpä jaoin ja harvensin reilusti vanhaa kasvustoa, ja istutin sekaan muutamia tarhapäivänliljoja (syyspäivänlilja Hemerocallis citrina ja Hemerocallis 'Stella de Oro'). Ajatus on, että kurjenmiekkojen kuihduttua päivänliljat jatkavat kukintaa tässä penkissä.
Toisessa penkissä on ollut pääosin loistosalviaa ja lisänä vähän valkoista karpaattienkelloa. Loistosalvia ei mielestäni ole nimensä veroinen. Sillä on kyllä hauska kukkahuiskale ja kaunis väri, mutta kovin pitkään se ei kuki. Lehdistö on aika lailla mitätön, joten suuren osaa kesästä loistosalvia on melko vaatimattoman näköinen.
Siispä kaivoin salviat ylös ja laitoin uusiksi koko sen osan penkkiä. Tilalle istutin punalehtistä keijunkukkaa (Heuchera 'Fire Chief') ja sinikkiä (Stokesia laevis 'Klaus Jelitto'). Sinikki on noin 40 cm korkea, kukat ovat ruiskukkamaiset sekä väriltään että muodoltaan. Se on mainittu vanhanajan perennaksi, mutta on itselleni kuitenkin aivan uusi tuttavuus.
Keijunkukka koreilee lehdillään, ja myös sinikillä on voimakkaat ja selkeän vihreät lehdet. Kuvittelen näiden olevan yhdessä oivallinen lehtipari ja näyttävän mukavalta myös silloin, kun sinikki ei ole kukassa.
Lisäksi istutin tähän penkkiin vielä valkoista ja liilanpunaista kaunopäivänhattua (Echinacea purpurea 'Little Magnus ja Echinacea purpurea 'Purity'). Ne ovat edellisiä selvästi korkeampia ja myös muodoltaa aivan erilaisia, joten mielestänii tuovat mukavaa vaihtelua. Niiden pitäisi myös houkutella paljon perhosia, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Kolmanteen penkkiin keväällä istuttamani keltakaunosilmä oli selvästi virhevalinta. Viisi viattoman pientä tainta on riistäytynyt rehottamaan ja tukahduttaa penkissään kohta alleen kaiken muun. Minun on ollut jo pakko raivata kasvustoa, koska mm. ihanainen harmaankurjenpolvi oli jäämässä kokonaan sen alle. Pikkukullerot taitavat olla jo mennyttä... Suunnittelin, että teen kaunosilmälle ensi kesäksi oman pikku penkin pergolan kulmalle. Siinä se saa sitten rauhassa ryöpytä.
Koska penkissä on jo entuudestaan sinistä elokuunasteria, ajattelin että ehkä voisin tehdä siitä kokonaan syyspenkin ja hankkia kaunosilmän tilalle esim. jotain syyshohdekukkaa tai muuta myöhään kukkivaa.
Mutta se odottakoon ensi kesään.
Minulla on tapana myllätä perennapenkkini uusiksi vähän väliä. En vain yksinkertaisesti osaa suunnitella sellaista penkkiä, joka kukkisi koko kesän, jonka kukat pysyisivät pystyssä ilman tukemista ja joka vielä näyttäisikin kauniilta. Myös seuraavana vuonna.
Perennapenkkini on kolmiosainen, eli siinä on kolme keskenään hieman eri muotoista ja eri korkuista puista penkkiä limittäin. Kokonaisuudessaan se ei ole suuren suuri, kaikkiaan vain noin viisi neliötä.
Ensimmäisessä penkissä on saksankurjenmiekkoja. Ne lienevät penkkini onnistunein valinta. Ne viihtyvät hyvin, leviävät sopivasti ja ovat kukkiesaan uskomattoman upeita. Kukinta niillä vain on kovin lyhyt. Niinpä jaoin ja harvensin reilusti vanhaa kasvustoa, ja istutin sekaan muutamia tarhapäivänliljoja (syyspäivänlilja Hemerocallis citrina ja Hemerocallis 'Stella de Oro'). Ajatus on, että kurjenmiekkojen kuihduttua päivänliljat jatkavat kukintaa tässä penkissä.
Toisessa penkissä on ollut pääosin loistosalviaa ja lisänä vähän valkoista karpaattienkelloa. Loistosalvia ei mielestäni ole nimensä veroinen. Sillä on kyllä hauska kukkahuiskale ja kaunis väri, mutta kovin pitkään se ei kuki. Lehdistö on aika lailla mitätön, joten suuren osaa kesästä loistosalvia on melko vaatimattoman näköinen.
Siispä kaivoin salviat ylös ja laitoin uusiksi koko sen osan penkkiä. Tilalle istutin punalehtistä keijunkukkaa (Heuchera 'Fire Chief') ja sinikkiä (Stokesia laevis 'Klaus Jelitto'). Sinikki on noin 40 cm korkea, kukat ovat ruiskukkamaiset sekä väriltään että muodoltaan. Se on mainittu vanhanajan perennaksi, mutta on itselleni kuitenkin aivan uusi tuttavuus.
Keijunkukka koreilee lehdillään, ja myös sinikillä on voimakkaat ja selkeän vihreät lehdet. Kuvittelen näiden olevan yhdessä oivallinen lehtipari ja näyttävän mukavalta myös silloin, kun sinikki ei ole kukassa.
Lisäksi istutin tähän penkkiin vielä valkoista ja liilanpunaista kaunopäivänhattua (Echinacea purpurea 'Little Magnus ja Echinacea purpurea 'Purity'). Ne ovat edellisiä selvästi korkeampia ja myös muodoltaa aivan erilaisia, joten mielestänii tuovat mukavaa vaihtelua. Niiden pitäisi myös houkutella paljon perhosia, mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Kolmanteen penkkiin keväällä istuttamani keltakaunosilmä oli selvästi virhevalinta. Viisi viattoman pientä tainta on riistäytynyt rehottamaan ja tukahduttaa penkissään kohta alleen kaiken muun. Minun on ollut jo pakko raivata kasvustoa, koska mm. ihanainen harmaankurjenpolvi oli jäämässä kokonaan sen alle. Pikkukullerot taitavat olla jo mennyttä... Suunnittelin, että teen kaunosilmälle ensi kesäksi oman pikku penkin pergolan kulmalle. Siinä se saa sitten rauhassa ryöpytä.
Koska penkissä on jo entuudestaan sinistä elokuunasteria, ajattelin että ehkä voisin tehdä siitä kokonaan syyspenkin ja hankkia kaunosilmän tilalle esim. jotain syyshohdekukkaa tai muuta myöhään kukkivaa.
Mutta se odottakoon ensi kesään.
Tunnisteet:
Merjan merkintä,
perenna
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Kesäpäivä puutarhassa
Merjan merkintä:
Kesälomalla puutarhaansa ehtii katsella myös kameran linssin läpi. Tein YouTubeen valokuvakertomuksen puutarhan kesäisestä päivästä (kesto 02:30).
Kesälomalla puutarhaansa ehtii katsella myös kameran linssin läpi. Tein YouTubeen valokuvakertomuksen puutarhan kesäisestä päivästä (kesto 02:30).
Tunnisteet:
kesä,
Merjan merkintä,
puutarhaunelmia
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Betonihommia
Merjan merkintä:
Kuvio hevoskastanjan lehdestä |
Olen jo muutamana kesänä tehnyt betoniaskarteluja. Se on
hauskaa ja helppoa; etenkin jos pysyttelee yksinkertaisissa aiheissa, kuten
minä. Tarvitaan vain betonia,
sekoitusämpäri ja -kauha, sopivia muotteja ja työskentelyyn sopiva paikka.
Vaikka puuha ei olekaan kovin sottaista, on se silti helpompaa tehdä pihalla.
Olen tähän mennessä tehnyt perinteisiä
raparperinlehtimaljoja lintukylvyiksi, yhden ison pannunalusen kesäkeittiöön ja
pitsikoristeisia vateja. Tänä kesänä huomasin tarvitsevani askellaattoja
perennapenkkeihin.
Piirakkavuoka sopii muotiksi
Muoteiksi löysin pyöreitä alumiinifolioita
(Pirkka-paistosvuoka, halkaisija 25 cm). Päätin koristella laatat lehtiaiheilla,
ja keräsin sen takia kauniinmuotoisia lehtiä omasta puutarhasta. No joo,
pikkuisen poikkesin myös naapurin pihalla hakemassa upeita hevoskastanjan
lehtiä. Ilman lupaa, koska eivät olleet kotosalla.
Kannattaa valita vahvaruotisia lehtiä, jotta kuviosta
muodostuu vahva ja selkeä. Naapurista varastetut hevoskastanjat toimivat mielestäni
parhaiten, ja myös töyhtöangervo jätti hyvän jäljen. Sen sijaan herukka ja
ruusunlehdet eivät tehneet kunnon painumaa.
Lisää vain vesi
Kuivabetoni tai ohutlaasti on sopivaa tavaraa
betoniaskarteluja varten. Ne ovat valmista betonia, ja sekaan täytyy lisätä
vain vettä. Tällä kertaa minulla oli Weberin Ohutlaastia S 06. Käytin vettä
noin 1,5 litraa noin 10 kiloon laastia. Valmista massaa tuli arviolta vajaat 5 litraa. Se oli juuri sopiva määrä kuuden
askellaatan tekemiseen.
Kuvio töyhtöangervon lehdestä |
Laasti mitataan ämpäriin ja vesi lisätään vähitellen.
Sekoitetaan kertaalleen ja annetaan seistä kymmenisen minuuttia. Sekoitetaan
uudelleen ja valmista on. Tarvittaessa voi lisätä vähän vettä, mutta liian
löysäksi massaa ei pidä tehdä. Se on sopivaa, kun se on lihapullataikinan
oloista; kiinteää ja käsissä pyöriteltävää.
Massaa voi työstää noin tunnin ajan.
Sekoittaminen käsipelillä onnistuu, mutta vaatii kyllä
hartiavoimia. Itse käytin porakoneeseen kiinnitettävää betonivispilää.
Taputtele ja paukuta
Kiinnitin lehdet sipaisulla puikkoliimaa folion pohjaan (alapuoli päälle päin),
mutta se ei liene mitenkään välttämätöntä. Ainakin isommat lehdet pysyvät kyllä
paikoillaan ja ojennuksessa muutoinkin. Sitten vain kauhalla betonimassaa
päälle ja taputtelu tasaiseksi. Lopuksi kannattaa vielä paukuttaa muottia
pöytää vasten niin, että ilmakuplat poistuvat massasta. Valmiin työn pinnasta
tulee näin sileämpi.
Isoja töitä kannattaa lujittaa kanaverkolla tai muulla
raudoituksella. Se olisi varmaan ollut hyvä näissä askellaatoissakin, koska
joutuvat kestämään painoa. Mutta sopivaa tukimateriaalia ei ollut, joten voin
vain toivoa, että laatat kestävät ilmankin.
Muotit voi halutessaan öljytä ennen täyttöä, jotta ne
irtoavat sitten helpommin valmiista töistä. Öljyksi käy ihan tavallinen
ruokaöljy. Näiden laattojen kanssa en
sitä tehnyt, sillä arvelin foliovuokien irtoavan helposti ilmankin. Ja niin
myös kävi; irtosivat lähes itsekseen.
Neljä parhaiten onnistunutta |
Valmista tuli!
Betonin kuivuminen kestää kohteen koosta riippuen parista
päivästä viikkoon.
Nyt valmistamani laatat irrotin muoteistaan kahden päivän
jälkeen. Lehdet saa helposti harjattua
irti, ja sitkeimpien ruotien irrottamiseen voi käyttää vaikka pinsettejä.
Annan laattojen kuitenkin kuivua vielä lisää
ennen kuin otan ne oikeaan käyttöönsä.
Toivottavasti kestävät askelten painon. Aika hienot niistä mielestäni tuli!
Tunnisteet:
betoni,
betoniaskartelu,
Merjan merkintä
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Pilatut perunat ja muita yrttijuttuja
Yritit ovat pääosin omassa penkissään |
Merjan merkintä:
Yrttejä kasvatan joka kesä. Niitä syödään meillä tuoreeltaan salaateissa ja muiden ruokien mausteena, ja aina niitä riittää myös säilöttäväksi.
Yrttejä kasvatan joka kesä. Niitä syödään meillä tuoreeltaan salaateissa ja muiden ruokien mausteena, ja aina niitä riittää myös säilöttäväksi.
Omasta mielestäni yrttejä ei voi käyttää liikaa, enkä oikeastaan
keksi ruokaa, minkä makua ei yrteillä voisi vielä entisestään parantaa.
Poikani ovat eri mieltä. Viime kesänä nuorempi ihmetteli ääneensä, kuinka minä onnistun yrteillä pilaamaan periaatteessa ihan kelvollisenkin ruuan, kuten perunat. Mikäli lukijoissa sattuisi olemaan muitakin ilkeitä vanhempia, annettakoon tässä yksinkertainen vinkki, millä lapsiaan voi kiusata: keitettyjen uusien perunoiden sekaan pyöritellään reilusti persiljasilppua, rouhaistaan vähän mustapippuria ja suolaa ja viimeistellään lorauksella oliiviöljyä ja sitruunamehua. Tämän helpommalla ei perunoitansa voi pilata.
Poikani ovat eri mieltä. Viime kesänä nuorempi ihmetteli ääneensä, kuinka minä onnistun yrteillä pilaamaan periaatteessa ihan kelvollisenkin ruuan, kuten perunat. Mikäli lukijoissa sattuisi olemaan muitakin ilkeitä vanhempia, annettakoon tässä yksinkertainen vinkki, millä lapsiaan voi kiusata: keitettyjen uusien perunoiden sekaan pyöritellään reilusti persiljasilppua, rouhaistaan vähän mustapippuria ja suolaa ja viimeistellään lorauksella oliiviöljyä ja sitruunamehua. Tämän helpommalla ei perunoitansa voi pilata.
Korianteri kukkii |
Ryytimaani ei ole suuren suuri, ja lajit säilyvät
suunnilleen samoina vuodesta vuoteen. Oregano
ja timjami ovat talvehtineet siellä menestyksekkäästi jo vuosia. Samoin
tietysti ruohosipuli, jota tuskin millään keinoin saa hengiltä. Vähän uudempana
tulokkaana on korianteri, jota en varsinaisesti edes viljele. Mutta joka vuosi
se ehtii varistaa sen verran siemeniään maahan, että jostakin päin aina
keväällä nousee uusia tupsuja.
Oreganoa ja timjamia käytetään meillä paljon tuoreeltaan salaatinkastikkeissa
ja kuivaan sitä myös talven varalle. Riiputan oksia pienissä nipuissa keittiön
katossa ja riivin sitten kuivat lehdet lasipurkkeihin. Korianterista olen
ottanut talteen vain siemenet. Niistä saa talvella huhmaressa hienonnettuna
oivallista makua itämaisiin ruokiin.
Rosmariini ei talvehdi, vaan istutan uuden yksilön joka
kevät. Kesän mittaan se siten yleensä kasvaa komeaksi puskaksi, josta
kuivattuna riittää maustetta talvisille lammasherkuille.
Persilja odottaa pesun jälkeen teholeikkuria |
Persilja lienee jokaisen puutarhan perusyrtti; niin
meilläkin. Kasvatan mieluiten sitä ihan tavallista, kiharaista lajiketta. Persilja
on rotevakasvuinen, ja yleensä pakastan sitä talveksi suuret määrät. Varret vain poikki, röyhelöt silpuksi
monitoimikoneessa ja silppu Minigrip-pusseissa pakkaseen.
Basilikaa kasvatan
tomaattien seassa kasvihuoneessa. Se kasvaa yleensä hyvin, ja lopulta kaikkea
on jo suorastaan vaikea saada kulumaan. Basilikan kuivaaminen ei minulla oikein
ole luonnistunut. Lehdet muuttuvat ikävän ruskeiksi eikä makukaan oikein säily
niissä. Samoin kävi, kun aikoinaan yritin kuivata rakuunaa. Ehkä
yrttikuivurissa onnistuisi paremmin?
Oma suosikkini basilikan säilömisessä on tehdä siitä pestoa
ja pakastaa se. Kun valmiin tahnan
taputtelee levyksi Minigrip-pussiin, on siitä helppo murtaa sopiva palanen
pastan kastikkeeksi. Itse tehty pesto hakkaa kaupan mössöt mennen tullen.
Peston valmistukseen ei ole yhtä ja oikeaa ohjetta, vaan
korvakuulolla voi säveltää omaan makuunsa ja raaka-aineisiinsa sopivan
sekoituksen. Omani olen jo vuosia
valmistanut suunnilleen näin:
2 dl. hienonnettua basilikaa
1 dl. hienonnettua persiljaa
2 - 3 valkosipulin kynttä
½ dl. pinjansiemeniä (tai saksanpähkinää tai mitä nyt sattuu olemaan)
100 g. parmesaaniraastetta (valmis raastepussi kelpaa mielestäni tähän hyvin)
1,5 dl. oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Hienonna yrtit tehosekoittimessa ja lisää kaikki muut aineet paitsi öljy, suola ja pippuri. Hienonna aineet sileäksi massaksi. Kaada sekaan öljyä vähän kerrallaan koneen käydessä. Mausta mieleiseksesi suolalla ja pippurilla. Pesto säilyy jääkaapissakin pari viikkoa, mutta isommat satsit kannattaa pakastaa.
Tänä kesänä kasvatan myös omenaminttua. Se toden totta
maistuu omenaiselta ja on erinomaista tsatsikin mausteena. Oikein muuta käyttöä
en sille sitten ole keksinytkään. Minttu on omassa ruukussaan kasvimaan
laidalla, sillä rehevyytensä takia en arvannut istuttaa sitä maahan.
Tunnisteet:
Merjan merkintä,
pesto,
yrtit
perjantai 31. toukokuuta 2013
Korjaustöitä kasvimaalla
Merjan merkintä:
Entinen kasvimaa (n. 5 x 2,5 m.) oli yhtä ja samaa
penkkiä, mikä tarkoitti, että kasvien hoitaminen tapahtui itse penkissä kulkien.
Kengät ja varpaat säästä riippuen siis enemmän tai vähemmän kurassa aina.
Nyt kasvimaa jaettiin kolmeksi eri penkiksi, noin 1,1 x 3 m.
kukin. Materiaalina on lämpökäsitelty puu. Kasvimaan koko pieneni hiukan entisestä; yhteensä viljelysalaa on nyt
noin aarin kymmenys.
Penkkien väleihin jätettiin noin 60 sentin kulkukäytävät,
eli kottikärrytkin mahtuvat. Lisäksi koko kasvimaan reunusta ja kulkukäytävät
peitettiin kuorikatteella, jonka alla on suodatinkangas. Hyvästi kura ja
valtoimenaan rehottavat rikkaruohot. Jii-haa!
Kuuluisa Hannun päivän myrsky jouluna 2011 kaatoi pihaltamme
yhden pihdan, joka rojahti osin kasvimaan päälle ja tärveli sen ympärillä
olleen aidan. Aita on siitä asti ollut mutkalla ja vänkyrä, mutta hoitanut
silti tehtävänsä, eli pitänyt rusakot poissa kasvimaalta. Nyt Häiskä kuitenkin oikein innostui ja teki
samaan putkeen vielä uuden aidankin.
Siihen tuli tiheäsilmäistä vihreää
metalliverkkoa ja tukitolppia aikaisempaa enemmän. Nyt se näyttää oikein
hienolta ja ryhdikkäältä. Sain siihen jopa ihan oikean portin, jossa on saranatkin!
Eikä tässäkään vielä kaikki: myös parsapenkkien ympärystät
putsattiin rikkaruohoista ja peitettiin suodatinkankaalla. Penkit olivat jo
vähän painuneet ja niihin lisättiin uutta hiekkaa. Nyt hiekka levitettiin myös
penkkien ympärille suodatinkangasta peittämään. Kovasti tahdon uskoa, että
näillä konstein rikkaruohot pysyvät edes vähän loitompana.
Kyllä nyt kelpaa puutarhaleidin puuhailla, kun on ehjät uudet
penkit eikä sotkeennu kengät. Lämpöä, aurinkoa ja pehmeitä yösateita vain vielä
toivon.
*) Häiskä on vähäkarvainen ja keskiäkäinen mies, joka on
apuna puutarhan operatiivisen tason tehtävissä.
Tunnisteet:
kasvimaa,
Merjan merkintä
tiistai 14. toukokuuta 2013
Umpikujassa
eevali tarinoi
Tätä
juttua en olisi koskaan halunnut kirjoittaa.
Olen koko talven ja kevään teiskannut umpikujassa. Järki ja tunteet ovat sotineet keskenään terävin pistimin ja ovat nyt umpikujan lisäksi umpisolmussa. Yleensä availen umpisolmuni kirjoittamalla. Nyt ei ole auttanut runo eikä proosa, ei loitsu eikä kirous. Muutosvastarinta jyllää ja luopumisen tuska raatelee.
Vastarinta
on ollut turhaa, sillä tiesin kyllä, että pakko on pakko.
Umpisolmu ei aukene kuin leikkaamalla. Kymmenien unettomien öitten
ja itkuisten päivien jälkeen sanoin sen eilen ääneen: tästä
kesästä ei tule mökkikesää. Eikä mistään seuraavistakaan. On
tullut aika laskea irti ja hyvästellä rakkaansa.
Rakkaani,
puutarhani. Se on ollut minulle sydänystävä: se on hellinyt ja
lohduttanut, ilahduttanut, antanut levon, kantanut monen murheen yli,
jakanut kauneuttaan ja naurattanut ja laulattanut.
Suru
kukkii
Kun
suljen silmäni, näen helmililjat, akileijat, lemmikit ja
kirjopikarililjat kukassa. Vieressä odottelevat starttiaan nuppuiset
isomaiteet, parvitulppaanit ja ruskoliljat. Tuohituomet kukkivat
hurjana vaahtona ja vaahterankukat tuoksuvat hunajalle. Orava
riitelee kirjosieppojen kanssa ja häviää ottelun. Naapurin kissa
hyppää kuistin kaiteelle pesemään mustaa naamaansa. Yöllä
satakieli karjuu takapuutarhan omenapuussa eikä kukaan ole
esittämässä valituksia sen kovasta äänestä.
En
tiedä, uskallanko tänä kesänä mennä edes käymään
plantaasillani. Kestänkö puutarhani näkemistä ollenkaan? Pystynkö
katsomaan laiminlyötyjä kukkapehkojani ja tallaamattomia polkuja?
Suru kukkii sisälläni. Kukkiiko se myös pihallani? Vai jatkaako
puutarhani elämäänsä ilman minua, kaipaamatta?
Pihapolut
nurmettuvat, kun kukaan ei kulje. Jos muistoni siellä vaeltaakin, se
ei jälkiä jätä.
Jälkeenpäin
Olen
polkuni päässä,
tuhansistani
erään
-
ja niitä on täynnä maa.
On
viileä ilta,
eräs
päivä on mennyt,
on
painunut metsien taa.
Ei
mikään voi kuolla,
ei
kukat, ei tuuli,
ei
rakkaus kuolla voi.
Ohi
polku vain kulkee
ja
kukat jää taakse
ja
muualla tuuli soi.
Ja
rakkaus, hetki,
vain
silmissä siirtyy
ja
mennyt taival sen vie.
Ja
puristus kätten,
tosi
eilen, tänään
unen
lailla rauennut lie.
Ei
mikään kuollut,
et
sinä, en minä,
ei
tuokio rakkauden.
Erään
polun vain kuljin,
minä
kuljin ja sinä...
Jäi
hymyily surullinen.
Aila
Meriluoto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)