maanantai 12. tammikuuta 2015

Puutarhaleidit kiittävät

Puutarhaleidit ovat lopettaneet tämän blogin ylläpidon eikä tänne enää tule uusia tekstejä. Merja kuitenkin jatkaa puutarhatonttuna omassa Puutarhakirja -blogissaan.

Puutarhaleidit kiittävät lukijoitaan ja ovat iloisia, jos blogin kirjoitukset vieläkin voivat ilahduttaa mahdollista ohikulkijaa.

 
 
 
 
 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Perennapenkki uusiksi

Merjan merkintä:

Minulla on tapana myllätä perennapenkkini uusiksi vähän väliä. En vain yksinkertaisesti osaa suunnitella sellaista penkkiä, joka kukkisi koko kesän, jonka kukat pysyisivät pystyssä ilman tukemista ja joka vielä näyttäisikin kauniilta. Myös seuraavana vuonna.

Perennapenkkini on kolmiosainen, eli siinä on kolme keskenään hieman eri muotoista ja eri korkuista puista penkkiä limittäin. Kokonaisuudessaan se ei ole suuren suuri, kaikkiaan vain noin viisi neliötä.

Ensimmäisessä penkissä on saksankurjenmiekkoja. Ne lienevät penkkini onnistunein valinta. Ne viihtyvät hyvin, leviävät sopivasti ja ovat kukkiesaan uskomattoman upeita. Kukinta niillä vain on kovin lyhyt. Niinpä jaoin ja harvensin reilusti vanhaa kasvustoa, ja istutin sekaan muutamia tarhapäivänliljoja (syyspäivänlilja Hemerocallis citrina ja Hemerocallis 'Stella de Oro'). Ajatus on, että kurjenmiekkojen kuihduttua päivänliljat jatkavat kukintaa tässä penkissä.

Toisessa penkissä on ollut pääosin loistosalviaa ja lisänä vähän valkoista karpaattienkelloa. Loistosalvia ei mielestäni ole nimensä veroinen. Sillä on kyllä hauska kukkahuiskale ja kaunis väri, mutta kovin pitkään se ei kuki. Lehdistö  on aika lailla mitätön, joten suuren osaa kesästä loistosalvia on melko vaatimattoman näköinen.

Siispä kaivoin salviat ylös ja laitoin uusiksi koko sen osan penkkiä. Tilalle istutin punalehtistä keijunkukkaa (Heuchera 'Fire Chief') ja sinikkiä (Stokesia laevis 'Klaus Jelitto'). Sinikki on noin 40 cm korkea, kukat ovat ruiskukkamaiset sekä väriltään että muodoltaan. Se on mainittu vanhanajan perennaksi, mutta on itselleni kuitenkin aivan uusi tuttavuus.

Keijunkukka koreilee lehdillään, ja myös sinikillä on voimakkaat ja selkeän vihreät lehdet. Kuvittelen näiden olevan yhdessä oivallinen lehtipari ja näyttävän mukavalta myös silloin, kun sinikki ei ole kukassa.

Lisäksi istutin tähän penkkiin vielä valkoista ja liilanpunaista kaunopäivänhattua (Echinacea purpurea 'Little Magnus ja Echinacea purpurea 'Purity'). Ne ovat edellisiä selvästi korkeampia ja myös muodoltaa aivan erilaisia, joten mielestänii tuovat mukavaa vaihtelua. Niiden pitäisi myös houkutella paljon perhosia, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Kolmanteen penkkiin keväällä  istuttamani keltakaunosilmä oli selvästi virhevalinta. Viisi viattoman pientä tainta on riistäytynyt rehottamaan ja tukahduttaa penkissään kohta alleen kaiken muun. Minun on ollut jo pakko raivata kasvustoa, koska mm. ihanainen harmaankurjenpolvi oli jäämässä kokonaan sen alle. Pikkukullerot taitavat olla jo mennyttä... Suunnittelin, että teen kaunosilmälle ensi kesäksi oman pikku penkin pergolan kulmalle. Siinä se saa sitten rauhassa ryöpytä.

Koska penkissä on jo entuudestaan sinistä elokuunasteria, ajattelin että ehkä voisin tehdä siitä kokonaan syyspenkin ja hankkia kaunosilmän tilalle esim. jotain syyshohdekukkaa tai muuta myöhään kukkivaa.

Mutta se odottakoon ensi kesään.



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kesäpäivä puutarhassa

Merjan merkintä:

Kesälomalla puutarhaansa ehtii katsella myös kameran linssin läpi. Tein YouTubeen valokuvakertomuksen puutarhan kesäisestä päivästä (kesto 02:30).

 
 
                                                   
 
 
 
 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Betonihommia

Merjan merkintä:

Kuvio hevoskastanjan lehdestä
Olen jo muutamana kesänä tehnyt betoniaskarteluja. Se on hauskaa ja helppoa; etenkin jos pysyttelee yksinkertaisissa aiheissa, kuten minä.  Tarvitaan vain betonia, sekoitusämpäri ja -kauha, sopivia muotteja ja työskentelyyn sopiva paikka. Vaikka puuha ei olekaan kovin sottaista, on se silti helpompaa tehdä pihalla.

Olen tähän mennessä tehnyt perinteisiä raparperinlehtimaljoja lintukylvyiksi, yhden ison pannunalusen kesäkeittiöön ja pitsikoristeisia vateja. Tänä kesänä huomasin tarvitsevani askellaattoja perennapenkkeihin.

Piirakkavuoka sopii muotiksi
Muoteiksi löysin pyöreitä alumiinifolioita (Pirkka-paistosvuoka, halkaisija 25 cm). Päätin koristella laatat lehtiaiheilla, ja keräsin sen takia kauniinmuotoisia lehtiä omasta puutarhasta. No joo, pikkuisen poikkesin myös naapurin pihalla hakemassa upeita hevoskastanjan lehtiä. Ilman lupaa, koska eivät olleet kotosalla.

Kannattaa valita vahvaruotisia lehtiä, jotta kuviosta muodostuu vahva ja selkeä. Naapurista varastetut hevoskastanjat toimivat mielestäni parhaiten, ja myös töyhtöangervo jätti hyvän jäljen. Sen sijaan herukka ja ruusunlehdet eivät tehneet kunnon painumaa.

Lisää vain vesi
Kuivabetoni tai ohutlaasti on sopivaa tavaraa betoniaskarteluja varten. Ne ovat valmista betonia, ja sekaan täytyy lisätä vain vettä. Tällä kertaa minulla oli Weberin Ohutlaastia S 06. Käytin vettä noin 1,5 litraa noin 10 kiloon laastia. Valmista massaa tuli arviolta vajaat 5 litraa. Se oli juuri sopiva määrä kuuden askellaatan tekemiseen. 

Kuvio töyhtöangervon lehdestä
Laasti mitataan ämpäriin ja vesi lisätään vähitellen. Sekoitetaan kertaalleen ja annetaan seistä kymmenisen minuuttia. Sekoitetaan uudelleen ja valmista on. Tarvittaessa voi lisätä vähän vettä, mutta liian löysäksi massaa ei pidä tehdä. Se on sopivaa, kun se on lihapullataikinan oloista; kiinteää ja käsissä pyöriteltävää.  Massaa voi työstää noin tunnin ajan.

Sekoittaminen käsipelillä onnistuu, mutta vaatii kyllä hartiavoimia. Itse käytin porakoneeseen kiinnitettävää betonivispilää.

Taputtele ja paukuta
Kiinnitin lehdet sipaisulla puikkoliimaa folion pohjaan (alapuoli päälle päin), mutta se ei liene mitenkään välttämätöntä. Ainakin isommat lehdet pysyvät kyllä paikoillaan ja ojennuksessa muutoinkin. Sitten vain kauhalla betonimassaa päälle ja taputtelu tasaiseksi. Lopuksi kannattaa vielä paukuttaa muottia pöytää vasten niin, että ilmakuplat poistuvat massasta. Valmiin työn pinnasta tulee näin sileämpi.

Isoja töitä kannattaa lujittaa kanaverkolla tai muulla raudoituksella. Se olisi varmaan ollut hyvä näissä askellaatoissakin, koska joutuvat kestämään painoa. Mutta sopivaa tukimateriaalia ei ollut, joten voin vain toivoa, että laatat kestävät ilmankin.

Muotit voi halutessaan öljytä ennen täyttöä, jotta ne irtoavat sitten helpommin valmiista töistä. Öljyksi käy ihan tavallinen ruokaöljy.  Näiden laattojen kanssa en sitä tehnyt, sillä arvelin foliovuokien irtoavan helposti ilmankin. Ja niin myös kävi; irtosivat lähes itsekseen.

Neljä parhaiten onnistunutta
Valmista tuli!
Betonin kuivuminen kestää kohteen koosta riippuen parista päivästä viikkoon. 

Nyt valmistamani laatat irrotin muoteistaan kahden päivän jälkeen.  Lehdet saa helposti harjattua irti, ja sitkeimpien ruotien irrottamiseen voi käyttää vaikka pinsettejä.  

Annan laattojen kuitenkin kuivua vielä lisää ennen kuin otan ne oikeaan käyttöönsä. 

Toivottavasti kestävät askelten painon. Aika hienot niistä mielestäni tuli! 


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Pilatut perunat ja muita yrttijuttuja

Yritit ovat pääosin omassa penkissään
Merjan merkintä:

Yrttejä kasvatan joka kesä. Niitä syödään meillä tuoreeltaan salaateissa ja muiden ruokien mausteena, ja aina niitä riittää myös säilöttäväksi. 

Omasta mielestäni yrttejä ei voi käyttää liikaa, enkä oikeastaan keksi ruokaa, minkä makua ei yrteillä voisi vielä entisestään parantaa.

Poikani ovat eri mieltä. Viime kesänä nuorempi ihmetteli ääneensä, kuinka minä onnistun yrteillä pilaamaan periaatteessa ihan kelvollisenkin ruuan, kuten perunat. Mikäli lukijoissa sattuisi olemaan muitakin ilkeitä vanhempia, annettakoon tässä yksinkertainen vinkki, millä lapsiaan voi kiusata: keitettyjen uusien perunoiden sekaan pyöritellään reilusti persiljasilppua, rouhaistaan vähän mustapippuria ja suolaa ja viimeistellään lorauksella oliiviöljyä ja sitruunamehua.  Tämän helpommalla ei perunoitansa voi pilata.

Korianteri kukkii
Ryytimaani ei ole suuren suuri, ja lajit säilyvät suunnilleen samoina vuodesta vuoteen.  Oregano ja timjami ovat talvehtineet siellä menestyksekkäästi jo vuosia. Samoin tietysti ruohosipuli, jota tuskin millään keinoin saa hengiltä. Vähän uudempana tulokkaana on korianteri, jota en varsinaisesti edes viljele. Mutta joka vuosi se ehtii varistaa sen verran siemeniään maahan, että jostakin päin aina keväällä nousee uusia tupsuja.

Oreganoa ja timjamia käytetään meillä paljon tuoreeltaan salaatinkastikkeissa ja kuivaan sitä myös talven varalle. Riiputan oksia pienissä nipuissa keittiön katossa ja riivin sitten kuivat lehdet lasipurkkeihin. Korianterista olen ottanut talteen vain siemenet. Niistä saa talvella huhmaressa hienonnettuna oivallista makua itämaisiin ruokiin.

Rosmariini ei talvehdi, vaan istutan uuden yksilön joka kevät. Kesän mittaan se siten yleensä kasvaa komeaksi puskaksi, josta kuivattuna riittää maustetta talvisille lammasherkuille.

Persilja odottaa pesun
jälkeen  teholeikkuria
Persilja lienee jokaisen puutarhan perusyrtti; niin meilläkin. Kasvatan mieluiten sitä ihan tavallista, kiharaista lajiketta. Persilja on rotevakasvuinen, ja yleensä pakastan sitä talveksi suuret määrät.  Varret vain poikki, röyhelöt silpuksi monitoimikoneessa ja silppu Minigrip-pusseissa pakkaseen.

Basilikaa kasvatan tomaattien seassa kasvihuoneessa. Se kasvaa yleensä hyvin, ja lopulta kaikkea on jo suorastaan vaikea saada kulumaan. Basilikan kuivaaminen ei minulla oikein ole luonnistunut. Lehdet muuttuvat ikävän ruskeiksi eikä makukaan oikein säily niissä. Samoin kävi, kun aikoinaan yritin kuivata rakuunaa. Ehkä yrttikuivurissa onnistuisi paremmin?

Oma suosikkini basilikan säilömisessä on tehdä siitä pestoa ja pakastaa se.  Kun valmiin tahnan taputtelee levyksi Minigrip-pussiin, on siitä helppo murtaa sopiva palanen pastan kastikkeeksi. Itse tehty pesto hakkaa kaupan mössöt mennen tullen.

Peston valmistukseen ei ole yhtä ja oikeaa ohjetta, vaan korvakuulolla voi säveltää omaan makuunsa ja raaka-aineisiinsa sopivan sekoituksen.  Omani olen jo vuosia valmistanut suunnilleen näin:

2 dl. hienonnettua basilikaa
1 dl. hienonnettua persiljaa
2 - 3 valkosipulin kynttä
½ dl. pinjansiemeniä (tai saksanpähkinää tai mitä nyt sattuu olemaan)
100 g. parmesaaniraastetta (valmis raastepussi kelpaa mielestäni tähän hyvin)
1,5 dl. oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Hienonna yrtit tehosekoittimessa ja lisää kaikki muut aineet paitsi öljy, suola ja pippuri. Hienonna aineet sileäksi massaksi. Kaada sekaan öljyä vähän kerrallaan koneen käydessä. Mausta mieleiseksesi suolalla ja pippurilla. Pesto säilyy jääkaapissakin pari viikkoa, mutta isommat satsit kannattaa pakastaa.

Tänä kesänä kasvatan myös omenaminttua. Se toden totta maistuu omenaiselta ja on erinomaista tsatsikin mausteena. Oikein muuta käyttöä en sille sitten ole keksinytkään. Minttu on omassa ruukussaan kasvimaan laidalla, sillä rehevyytensä takia en arvannut istuttaa sitä maahan.


perjantai 31. toukokuuta 2013

Korjaustöitä kasvimaalla

Kasvimaan penkit ja aita entistä ehompina
Merjan merkintä:

Kevään ohjelmaan on kuulunut kasvimaan liki kymmenen vuotta vanhan ja täysin lahon puureunuksen uusiminen. Pienoisen motivoinnin jälkeen Häiskä *) viimein ryhtyi toimeen, ja samalla tuli sitten tehtyä vähän muitakin korjauksia.

Entinen kasvimaa (n. 5 x 2,5 m.) oli yhtä ja samaa penkkiä, mikä tarkoitti, että kasvien hoitaminen tapahtui itse penkissä kulkien. Kengät ja varpaat säästä riippuen siis enemmän tai vähemmän kurassa aina.

Nyt kasvimaa jaettiin kolmeksi eri penkiksi, noin 1,1 x 3 m. kukin. Materiaalina on lämpökäsitelty puu. Kasvimaan koko pieneni hiukan entisestä; yhteensä viljelysalaa on nyt noin aarin kymmenys.

Penkkien väleihin jätettiin noin 60 sentin kulkukäytävät, eli kottikärrytkin mahtuvat. Lisäksi koko kasvimaan reunusta ja kulkukäytävät peitettiin kuorikatteella, jonka alla on suodatinkangas. Hyvästi kura ja valtoimenaan rehottavat rikkaruohot. Jii-haa!

Kuuluisa Hannun päivän myrsky jouluna 2011 kaatoi pihaltamme yhden pihdan, joka rojahti osin kasvimaan päälle ja tärveli sen ympärillä olleen aidan. Aita on siitä asti ollut mutkalla ja vänkyrä, mutta hoitanut silti tehtävänsä, eli pitänyt rusakot poissa kasvimaalta.  Nyt Häiskä kuitenkin oikein innostui ja teki samaan putkeen vielä uuden aidankin. 

Siihen tuli tiheäsilmäistä vihreää metalliverkkoa ja tukitolppia aikaisempaa enemmän. Nyt se näyttää oikein hienolta ja ryhdikkäältä. Sain siihen jopa ihan oikean portin, jossa on saranatkin!

Eikä tässäkään vielä kaikki: myös parsapenkkien ympärystät putsattiin rikkaruohoista ja peitettiin suodatinkankaalla. Penkit olivat jo vähän painuneet ja niihin lisättiin uutta hiekkaa. Nyt hiekka levitettiin myös penkkien ympärille suodatinkangasta peittämään. Kovasti tahdon uskoa, että näillä konstein rikkaruohot pysyvät edes vähän loitompana.

Kyllä nyt kelpaa puutarhaleidin puuhailla, kun on ehjät uudet penkit eikä sotkeennu kengät. Lämpöä, aurinkoa ja pehmeitä yösateita vain vielä toivon.


*) Häiskä on vähäkarvainen ja keskiäkäinen mies, joka on apuna puutarhan operatiivisen tason tehtävissä.



tiistai 14. toukokuuta 2013

Umpikujassa


eevali tarinoi


Tätä juttua en olisi koskaan halunnut kirjoittaa.


Olen koko talven ja kevään teiskannut umpikujassa. Järki ja tunteet ovat sotineet keskenään terävin pistimin ja ovat nyt umpikujan lisäksi umpisolmussa. Yleensä availen umpisolmuni kirjoittamalla. Nyt ei ole auttanut runo eikä proosa, ei loitsu eikä kirous. Muutosvastarinta jyllää ja luopumisen tuska raatelee.

Vastarinta on ollut turhaa, sillä tiesin kyllä, että pakko on pakko. Umpisolmu ei aukene kuin leikkaamalla. Kymmenien unettomien öitten ja itkuisten päivien jälkeen sanoin sen eilen ääneen: tästä kesästä ei tule mökkikesää. Eikä mistään seuraavistakaan. On tullut aika laskea irti ja hyvästellä rakkaansa.

Rakkaani, puutarhani. Se on ollut minulle sydänystävä: se on hellinyt ja lohduttanut, ilahduttanut, antanut levon, kantanut monen murheen yli, jakanut kauneuttaan ja naurattanut ja laulattanut.

Suru kukkii

Kun suljen silmäni, näen helmililjat, akileijat, lemmikit ja kirjopikarililjat kukassa. Vieressä odottelevat starttiaan nuppuiset isomaiteet, parvitulppaanit ja ruskoliljat. Tuohituomet kukkivat hurjana vaahtona ja vaahterankukat tuoksuvat hunajalle. Orava riitelee kirjosieppojen kanssa ja häviää ottelun. Naapurin kissa hyppää kuistin kaiteelle pesemään mustaa naamaansa. Yöllä satakieli karjuu takapuutarhan omenapuussa eikä kukaan ole esittämässä valituksia sen kovasta äänestä.

En tiedä, uskallanko tänä kesänä mennä edes käymään plantaasillani. Kestänkö puutarhani näkemistä ollenkaan? Pystynkö katsomaan laiminlyötyjä kukkapehkojani ja tallaamattomia polkuja? Suru kukkii sisälläni. Kukkiiko se myös pihallani? Vai jatkaako puutarhani elämäänsä ilman minua, kaipaamatta?


Pihapolut nurmettuvat, kun kukaan ei kulje. Jos muistoni siellä vaeltaakin, se ei jälkiä jätä.

Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie.

Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä...
Jäi hymyily surullinen.

Aila Meriluoto


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...