Eevali tarinoi:
Lapsena kuulin laulun, jossa ”vanhan linnan puistossa on musta ruusu piilossa”. Siinä nuori mies löytää mustan ruusun, ”tuon turmaa tuovan lahjan”, ja traagiseksi lopuksi ”se vie mun nuoren elämäin”.
Laulun musta ruusu oli vain taru, mutta myöhemmin nuoruudessani luin, että oikeasti mustaa ruusua yriteltiin jalostaa. Ihmettelin pitkään, että miksi. Minkä takia ihanasta kukasta halutaan saada musta versio? Ei musta ole mikään kukkien väri. Jonkinlainen punamusta ruusu on saatukin aikaan, mutta minusta se ei ole erityisen kaunis.
Monista muistakin kukista on jalostettu mustia versioita, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Aika pitkään jukuripäisesti pidin kiinni ennakkoluuloistani mustia kukkia kohtaan, kunnes puutarhassani muutama vuosi sitten tapahtui kummia: akileijoistani yksi teki mustia kukkia. Akileijojen kummalliset värit eivät ole mikään ihme, sillä ne risteytyvät iloisesti keskenään ja tuottavat mitä vaihtelevimpia väriyhdistelmiä. Yhtenä kesänä laskin, että akileijapöheikössäni oli yhtätoista eri väriä, vaikka alunperin siinä on ollut yksi valkoinen, yksi sininen ja yksi vaaleanpunainen.
Siinä suvisessa silmänräpäyksessä kun näin mustan akileijan, tajusin sen tumman hurman. Kun vaaleat akileijat ovat kuin keveitä keijuja, niin musta yksilö on uhkaava, komea ritari tai myrkyllisen kaunis noita.
Sen jälkeen olen kokeillut erilaisia dramaattisia asetelmia mustista kukista. Epäonnistunein viritelmä oli mustien ja kermanvalkoisten tulppaanien ryhmä – ei siksi että kukissa olisi ollut jokin vika, vaan siksi että tulppaanit ovat plantaasini myyräveikkojen lempiruokaa. Hätkähdyttävin näky on ollut musta pioniunikko, joka ensimmäisenä vuonna teki kahden nyrkin kokoisia kerrottuja kukkia. Itse kylväytyessään se on koko ajan pienentänyt kukkiaan, mutta on edelleen juhlallisen silkinkiiltävä kuin vanha kirkkohuivi.
Useimmat mustat kukat ovat vain melkeinmustia, niissä on pohjalla punainen vivahde. Aivan pikimustaa olen nähnyt vain orvokissa ja täpläsievikissä. Viimemainittua kylvin yrttitarhani reunukseksi ja sepä olikin oikein hassun hauskan näköinen: sametin mustia terälehtiä kiersi valkoinen reunus ja jokainen kukka oli kuin silmänisku. Ensi kesäksi olen tilannut Kodin Kukista ruukkupuutarhaani keltamustia petunioita, joita kehutaan, että ”yön mustien terälehtien keskellä loistaa keltainen tähti kuin Sirius taivaalla”. Siinäpä minulle tähtihetkiä kesäilloiksi!
Olen käyttänyt mustia kukkia vain pieninä sävähdyttävinä tehosteina, mutta jos joku haluaa tehdä kokonaisen mustan puutarhan tai puutarhahuoneen, niin siihen on nykyään mahdollisuus. Edellä mainittujen mustukaisten lisäksi esimerkiksi Viherpeukaloitten taimikuvastossa on tarjolla (melkein) mustia kurjenpolvia, salkoruusuja, värililjoja, käärmeenpartoja ja kerrottu lehtoakileija Black Barlow. Ainakin kuvasta päätellen värililja on aika hurjan näköinen; sen voi kuvitella karanneen saatanan palvojien yöllisestä noitapiiristä.
Millaisen puutarhan sinä loisit mustista kukista?
