Se itää sittenkin!

Merjan merkintä:

Se pahuksen Ildi. Se keltainen kirsikkatomaatti, joka ei tahtonut nousta samaa tahtia muiden kanssa.  Tuli lopulta varmaan katumapäälle yksin mullan keskellä mököttäessään ja putkahti pinnalle – yli neljä viikkoa muiden jälkeen!  Ja tuli sitten jopa kaksin kappalein.

Pieniä ovat vielä: vasta ensimmäisiä oikeita lehtiparejaan kurottelevat valoa kohti. Mutta päättivät sitten lopulta kumminkin nostaa päänsä ja tulla tähän maailmaan.

Mauttomaksikin jo ehdin kiukuissani moittia. Se ei ehkä ollut ihan totta. Aika hyvältähän nuo kumminkin maistuvat… Ja keltaisina väripilkkuina munakkaan pinnalla, persiljan sekaan kieputettuna ovat kyllä vertaansa vailla. Eli tervetuloa kaunis, keltainen ja maukas Ildi!

PS. Tänään on Turussa ihana ja aurinkoinen kevätpäivä. Juuri samanlainen kuin tasan 19 vuotta sitten, kun esikoispoikani syntyi. Onnea Mikael!

Valohoitoa!

Merjan merkintä:

Eevalin ihana auringonkukkakirjoitus herätti minutkin ajattelemaan valoisia asioita. Pari viikkoa sitten kylvämäni tomaatinsiemenet ovat itäneet. Paitsi se yksi - Ildin hyväkäs - ei ole suvainnut nostaa päätään mullasta. Nököttäköön siellä pimeydessä yksin sitten, jos ei kerran seura kelpaa… Kuka sitä oikeastaan edes haluaisi? Aika mauttomiakin. Mutta muut pienet ihanaiset ovat pontevasti pinnalla jo. Hätäisimmät ovat venyttäneet itsensä honteloiksi naruiksi, jotka lojuvat mutkalla mullan pinnalla.

Nyt on siis taas käsillä se aika, kun autotallimme ikkunanedusta muuttuu taimikasvattamoksi. Sinne on viritetty paraatipaikalle taimihylly ja sen päälle on ripustettu oikeanlaista valoa tuottava loisteputkivalaisin. Sinne kannan pikkuruiset taimeni valohoitoa saamaan. Siellä ne saavat viettää elämänsä seuraavan vaiheen vankistumassa ja tuuhettumassa. On sopivasti viileyttä ja riittävästi valoa. Siellä kääntelen purkkeja ja totutan taimet mietoihin ravinnejuomiin. Haukan silmin tarkkailen, ettei vain mistään nurkasta kömmi esiin viheliäisiä punkkeja tai muita petoja. Yhtenä vuonna niin kävi. Punkin pirulaiset yrittivät pontevasti imeä kuiviin puolustuskyvyttömät lapseni.  Minusta sellainen on jotenkin niin tosi epäreilua: toinen on ihan pieni ja vasta maailmaan tullut, niin eikö toinen kumminkin käy raakasti kimppuun vaan!

Kovin mitättömältä tuo taimikasvattamoni näyttää ensin alkuun: muutama vaivainen purkki isolla hyllyllä kylpee voimakkaassa valossa. Mutta kahden kuukauden päästä näky on toinen. Silloin hyllyillä on jo tilanahtautta ja purkkeja joutuu asettelemaan tosi tarkasti. Lamppua on nostettu ylöspäin jo monta kertaa, ja silti rotevimmat latvukset kärvistelevät lähes kiinni putkessa.

Kasvivalon värisävy on sinertävä ja lampun valo loistaa kauas tielle asti. Joka kevät odotan, että josko jo saapuisi poliisi ovellemme vaatimaan pääsyä autotalliimme. Niin kovin mielelläni ja ylpeydellä esittelisin heille viljelykseni. Kun ei niistä oikein kukaan muu ole kiinnostunut, niin ajattelen, että jospa edes virkavalta…