Unelmat ja todelmat mielenmaisemassani

eevali tarinoi:

Suljen silmäni ja lasken portaita: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen,
indigo, violetti... Siitä alkaa kapea polku raikkaassa lehtometsässä. Tammia, jalavia,
pähkinäpensaita, koivuja, paljaiden jalkojen alla viileä maa. Mäen alla on
sammaleen ympäröimä kirkas lähde ja kieloja. Auringon siivilöimällä aukealla
tuhansia, tuhansia kieloja; niiden tuoksu kohoaa kuin obeliski kohti valoa.

Pyörryttää, humalluttaa, huimaa.

Polun pitkäle nousee pikkaraiselle mäelle. Aurinko räkittää tulisesti kiven juurella
oleviin ahomansikkapehkoihin. Suu ja sieraimet täynnä mansikkaista makua
käännyn valkoiselle, köynnöskuusamien peittämälle pilarihuvimajalle. Istun penkille
ja ahmin mansikoita ropeesta. Nukuttaa mutta ruislintu rääkäisee ja polku jatkuu.
Keskelle laajan pellon räikeän hehkuva valo ja hiljainen tuuli värisyttää suomisinisiä
ruiskukkia ja tulenpunaisia unikoita. Sokaistun, värien hulluus sekoittaa
ajatushevoset laukkaan.

Laukkaan ajatuksissani pakoon.

Polku levenee kapeaksi metsätieksi. Raikasta kangasmetsää, mäntyjä, jäkälää,
kanervia, puolukkamaita, välillä jokin kosteikko ja puro. Sen varrella vanamoiden
vaaleanpuna, talvikkien nuokkuvat kellot ja illan tuoksupilvet.

Tiedän: pian olen perillä. Nyt näkyy jo kivimuuri, ruusuportti. Raskaat oranssit ja
viininpunaiset ruusut tarttuvat hiuksiin, kun astun sisään puutarhaan. Valkoisella
hiekalla päällystetyt polut pistelevät jalkoja. Otan sandaalit, levitän käteni syleilyyn:
minun, minun, minun... salainen puutarhani, salainen minäni. Täällä se kaikki on:
kärhöjen kaariportit, ruusujen ympyrät, pionien kuningaskukkulat. Ja kymmenet,
sadat muut perennat, köynnökset, puut, pensaat, heinät.

Niin kuljen mieleni puutarhassa, ajatusteni ikuisessa kesässä, nyppäisen orvokin
tuolta ja krassin sieltä. Heitän roskiin unelmavarkaat ja ajan pois mielenpahoittajat.


Kävelen käytävää kohti taloani. Vaaleansininen pitsihuvila valkoisin koristein,
tornihuone. Muhkea punainen kissa istuu kuistin kaiteella. Otan kaiteesta kiinni ja
lähden kipuamaan talooni.

Mitä, ketä tapaan talossani ja miksi?

Tomaatin maku

Tomatoberry

Merjan merkintä:

Oikeastaan tämä kirjoitus piti kirjoittaa jo viime syksynä. Ajattelin, että jollekin saattaisi olla iloa ja hyötyä siitä, että kertoisin, miltä kasvattamani eri tomaattilajikkeet maistuivat. Syksy meni ja kevään kylvöaika alkaa olla käsillä, mutta ehkäpä tästä joku vielä ehtii saada vinkkejä kevään suunnitelmiinsa.

Viime kesänä minulla kasvoi viittä eri tomaattia: kirsikkatomaatit  Tomatoberry, Gardeners Delight, Sweet Olive ja Sungold sekä lisäksi tavallisen tomaatin kokoinen Voyage. Sungold ja Voyage olivat uusia kokeiluja, muut jo vanhoja tuttuja. 

Aloitetaan kertomus vanhoista ja parhaista. Tomatoberryä olen kasvattanut jo useampana kesänä. Se on mielestäni aivan huippu. Pikkuruiset hedelmän alut ilmestyvät yleensä melko aikaisin ja ilahduttavat siten malttamattoman puutarhurin mieltä. Sen satokausi on pitkä ja lisäksi hedelmät säilyvät tertuissaan pitkään syömäkelpoisina, eli niitä ei ole mikään kiire kerätä pois heti niiden kypsyttyä. Hedelmiä tulee aika paljon, ne ovat melko paksukuorisia ja tomaatit kasvavat pitkiin terttuihin. Ehkä paksuhkosta kuoresta johtuen se ei myöskään ole juurikaan halkeillut lämmittämättömässä kasvihuoneessani.

Ja maku sitten! Se on makeahko ja maultaan hyvin runsas; ”aromikas” voisi varmaan sanoa.  Hedelmien pinta on tosi kaunis ja kiiltävä. Tomatoberry on mielestäni paras kaikista tähän asti kokeilemistani lajikkeista!

Gardeners Delight lienee useimmille tomaatinkasvattajille tuttu, usein maailman parhaaksikin mainittu lajike. No joo, on se hyvä. Minulla se ei ole koskaan ollut erityisen runsassatoinen eikä sen makukaan ole minua varsinaisesti huumannut. Mutta on se oivallinen ja takuuvarma kasvatti, koskaan ei ole mitään ongelmia sen kanssa ollut.

Gardeners Delight

Sweet Olive on myös pitkäaikainen ystäväni. Hedelmän muoto ja koko tosiaan muistuttavat isohkoa oliivia. Maku on mieto, jollakin tapaa hyvin lempeä. Tämä taitaa yleensä olla kaikkein aikaisin syötävä. Hedelmien pinta on himmeän hohtava ja niiden koko on juuri sopiva suoraan tertusta napsittavaksi. Sadon määrä ei ole ollut aivan päätä huimaava, mutta kuitenkin kohtalainen. Ja ihana makunsa kyllä hyvinkin korvaa satoisuutta. Sillä tehoviljelystä kasvihuoneessani ei tosiaan ole kyse, vaan ennemminkin gourmet-kokeiluista! Niin kauan kuin minulla kasvihuone on, tulen viljelemään Sweet Olivea.

Joka kesä minulla on ollut yksi keltainen lajike. Keltaiset väripilkut näyttävät mukavalta salaatissa ja lisäväri on hauska myös kasvihuoneessa. Ensin kasvatin useamman kesän Ildiä, viime kesänä kokeilin ensimmäisen kerran Sungoldia. Ei se Sungold huono ollut. Mutta ei myöskään sellainen, että laittaisin sitä uudelleen tulevana kesänä. Maku oli aika tavanomainen, ei siis mitenkään sykähdyttävä. Hedelmät halkeilivat kesän lopulla helposti, eli korjuun kanssa piti olla tarkkana.

Ja sitten oli vielä Voyage. Itselleni uusi tuttavuus, jonka lajikekuvauksessa sanotaan näin: "Kussakin hedelmässä on monta vaihtelevan kokoista, yhteen kasvanutta lohkoa. Lohkot voidaan irrottaa toisistaan, samaan tapaan kuin sitrushedelmät lohkotaan, ja syödä kaikki erikseen".

No, nämä minun yksilöni olivat hukanneet identiteettinsä enkä juurikaan havainnut lohkoutumista. Yhtenä ja kokonaisena hedelmänä nuo mielestäni pysyivät koko ajan. Identiteettinsä lisäksi Voyage oli hukannut myös makunsa. Se oli vähän jauhomainen ja jokseenkin olemattoman makuinen. Mutta ei se suinkaan  hukkaan silti mennyt.  Se oli aivan erinomaista raaka-ainetta tomaattichutneytä varten. Hedelmät olivat isoja ja siemenet suht koht pieniä, niin että jo muutamalla tomaatilla sai kunnon annoksen.

Ensi kesänä kasvihuoneessani kasvaa jotakin vanhaa ja jotakin uutta. Jotakin punaista, jotakin keltaista ja jotakin tummaa. Toivon onnea ja menestystä kaikkien kanssaharrastajien tomaatinkasvatukseen tulevalle kesälle!

Ekat siemenet tilattu!

Merjan merkintä:

No niin, kevättä kohti mennään! Tilasin tänään Exotic Gardenista siemenet kevään hyötykasvikylvöihin. Hintaa tuli kaikkineen yli 80 euroa. Aika paljon sillä jo ostaisi vihanneksia kaupastakin... Mutta useimmat siemenpusseistani ovat jo sen verran vanhoja, että päätin varmistaa itävyyden kokonaan uusilla siemenillä.

Tomaatteja neljää eri sorttia:

• Golden Sunrise, tämä taitaa olla minulle uusi tuttavuus
• Tomatoberry, erinomaisen maukas ja pitkäsatoinen (kuvassa)
• Sweet Olive, ikisuosikkini
• Brown Berry, jotain tummaa pitää aina olla

Lisäksi vähän salaatteja:

• Lehtisalaatti Bughatti
• Sidesalaatti Chartwell
• Jäävuorisalaatti Frillice
• Sekoitus Baby Leaf

Ja sitten vielä kurkku, itselleni uusi lajike Sherpa ja sitruunabasilika Mrs. Burns Lemon. Kurkun pitäsi pärjätä myös avomaalla, pienet siemenet.