Vedenpisara uima-altaassa

eevali tarinoi:

Missä ne miljoonat kellot?

Vedenpisara ei myrskyistä häiriinny.

 Jo kansalliskirjailijaherra totesi, että mitäpä olisi plantaasi ilman aitan polulla uivaa emäntää. Tänä kesänä se on nähty, ettei meidän tienoolla emäntänä pärjää kuin uimamaisterit. Sadetta on losottanut niin tasaisen varmasti, että mökkipäiväkirjan todistuksen mukaisesti kahdessa ja puolessa kuukaudessa on ollut vain kuusi aivan sateetonta päivää.

Suomessahan ei viljellä riisiä, joten puutarhan kasvit ovat aikalailla purnanneet uima-allasolosuhteista. Perennat ovat sisupusseja ja sinnittelevät lilluvassa lammikossakin, mutta kesäkukat veden täyttämissä ruukuissaan ovat sekä murheisia että kiukkuisia. Esimerkiksi miljoonakellot, jotka muina kesinä heinä-elokuun vaihteessa ovat kasvattaneet puoli miljoonaa kellokukkaa, mutta nyt ei ole vielä kukan kukkaa. Muutama empivä nuppu on näkyvissä.



Mutta yksi on yllättänyt: verenpisara. Kolme sinivalkokukkaista verenpisaraa on kasvanut tuuheaksi ja kukkivaksi, vaikka niiden korissa ei ole pohjalla reikiä ja siksi rankkasateet ovat jatkuvasti täyttäneet korin vesialtaaksi. Tästä olen päätellyt, että ”verenpisara” on pohjoisen murretta ja onkin oikealta nimeltään vedenpisara. Ensi kesänä hankin paaaljon vedenpisaroita ja panen ne keväällä muiden kesäkukkien uimaopettajaksi.