Merjan merkintä:
Pidän itseäni yleisesti ottaen melko tolkun ihmisenä. Olen
pärjännyt kohtuullisesti työelämässä, osaan hoitaa raha-asiani ja olen
onnistunut kasvattamaan kaksi suunnilleen täyspäistä lasta.
Mutta puutarha-asioista kun puhutaan, olen alkanut vahvasti epäillä
arvostelukykyäni ja oikeustoimikelpoisuuttani.
Vai mitä on ajateltava ihmisestä, joka pärjää koko pitkän
talven lähes ilman TV:tä, mutta joka keväällä malttamattomasti odottaa, että puutarhaohjelmat
jo viimein alkaisivat? Kaikki Eedenit, Puutarhaunelmat ja Huvilat ja huussit.
Joka ostaa pelkkiä siemeniä kymmenillä ja taas kymmenillä euroilla?
Järki sanoo, että taimet kannattaa ostaa taimimyymälästä vankkoina ja vahvoina.
Se on edullista ja varmaa. Siten saa juuri sen määrän taimia kuin tarvitsee, ja
ne voi hakea suoraan kasvupaikoilleen silloin, kun aika on oikea.
Mutta silti kylvän joka kevät tomaattini, kurkkuni,yrttini ja suuren
osan kesäkukistani itse siemenestä. Koska on niin pakahduttavan riemukasta
nähdä pikkuruisten taimien kurkistavan mullasta ja kurkottavan kohti valoa. Kohti
autotallin ikkunan eteen erikseen viritettyä kasvivaloa. Joka kuluttaa sähköä
eikä siten ei ole ollenkaan järkevää eikä edullista.
Eikä täysissä sielunvoimissa oleva ihminen myöhemmin
keväällä rahtaa kottikärrykaupalla purkkeja aamuisin kasvihuoneeseen
karaistumaan ja illalla taas takaisin autotalliin. Vain omien tomaattiensa
ainutlaatuisesta erinomaisuudesta huumaantunut puutarhatonttu tekee niin.
Se samainen puutarhatonttu ei myöskään ymmärrä, että kuusi
neliötä on kasvihuoneessa aika vähän. Niin vähän, että jokainen niistä kannattaisi
ottaa hyötyviljelyyn eikä täyttää tilaa esimerkiksi sievällä taimipöydällä. Jota
ei varsinaisesti voi käyttää, koska se on liian pieni oikeaan työskentelyyn.
Järkevä ihminen suunnittelisi myös perennapenkkinsä jo alun perin
sellaiseksi, että se kukkii läpi kesän, että siinä on kooltaan ja väreiltään
viehättäväsi yhteensopivia lajeja, ja että kaikki varmasti sopivat juuri
kyseiseen kasvupaikkaan.
Tuuliviirin lailla suuntaa vaihtava haaveilija sen sijaan
myllää penkin ainakin osittain uudelleen joka kevät. Vaihtaa valkoisen päivänkakkaran tilalle
sinistä loistosalviaa, liian korkean myskimalvan paikalle matalaa karpaattien
kelloa, liikaa leviävän loistosalvian tilalle sittenkin hillitympää
prinsessankakkaraa…
Ja pensaat sitten. On suuri mysteeri, miten ne talven aikana
aina jotenkin siirtyvät vääriin paikkoihin. Olen yrittänyt oikein miettiä,
mistä tuo johtuu, mutta vielä en ole keksinyt syytä. Järjen kanssa sillä tuskin on tekemistä,
luulen että kyse on meitä korkeammista voimista.
Ja koska korkeampia voimia vastaan ei auta taistella, on
vain mentävä mukana. On siinä sitten
järkeä tai ei.