lauantai 27. huhtikuuta 2013

Puutarhurin rukous

eevali tarinoi:
"Hyvä jumala, anna armossasi sadetta joka päivä,
jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen.
Ja kuten tiedät, hyvin hienoa ja lämmintä, jotta se imeytyy maahan.
Mutta varjele sateelta Silene, Alyssym, Helianthemus, laventeli ja muut jotka,
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät, pitävät kuivuudesta
ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.
Ja anna auringon paistaa koko päivän vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododentronin päälle.
Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.
Ja jos sopii,
anna kerran viikossa sataa lannoiteliuosta.
Amen."

Tämä puutarhurin rukous on useimmille puutarhahurahtaneille tuttu. Se on tsekkiläisen Karel Capekin mainiosta kirjasta Puutarhurin vuosi, joka kuvailee hersyvän hauskasti ja silti niin totuudellisesti meidän multasormien touhuja.
Nyt on taas tullut se aika, jolloin jokainen puutarhuri lausuu tämän rukouksen ainakin kerran viikossa. Ihan vain varmuuden vuoksi.



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Järkee vai ei?

Merjan merkintä:

Pidän itseäni yleisesti ottaen melko tolkun ihmisenä. Olen pärjännyt kohtuullisesti työelämässä, osaan hoitaa raha-asiani ja olen onnistunut kasvattamaan kaksi suunnilleen täyspäistä lasta.

Mutta puutarha-asioista kun puhutaan, olen alkanut vahvasti epäillä arvostelukykyäni ja oikeustoimikelpoisuuttani.

Vai mitä on ajateltava ihmisestä, joka pärjää koko pitkän talven lähes ilman TV:tä, mutta joka keväällä malttamattomasti odottaa, että puutarhaohjelmat jo viimein alkaisivat? Kaikki Eedenit, Puutarhaunelmat ja Huvilat ja huussit. 

Joka ostaa pelkkiä siemeniä kymmenillä ja taas kymmenillä euroilla? Järki sanoo, että taimet kannattaa ostaa taimimyymälästä vankkoina ja vahvoina. Se on edullista ja varmaa. Siten saa juuri sen määrän taimia kuin tarvitsee, ja ne voi hakea suoraan kasvupaikoilleen silloin, kun aika on oikea.

Mutta silti kylvän joka kevät tomaattini, kurkkuni,yrttini ja suuren osan kesäkukistani itse siemenestä. Koska on niin pakahduttavan riemukasta nähdä pikkuruisten taimien kurkistavan mullasta ja kurkottavan kohti valoa. Kohti autotallin ikkunan eteen erikseen viritettyä kasvivaloa. Joka kuluttaa sähköä eikä siten ei ole ollenkaan järkevää eikä edullista.

Eikä täysissä sielunvoimissa oleva ihminen myöhemmin keväällä rahtaa kottikärrykaupalla purkkeja aamuisin kasvihuoneeseen karaistumaan ja illalla taas takaisin autotalliin. Vain omien tomaattiensa ainutlaatuisesta erinomaisuudesta huumaantunut puutarhatonttu tekee niin.

Se samainen puutarhatonttu ei myöskään ymmärrä, että kuusi neliötä on kasvihuoneessa aika vähän.  Niin vähän, että jokainen niistä kannattaisi ottaa hyötyviljelyyn eikä täyttää tilaa esimerkiksi sievällä taimipöydällä. Jota ei varsinaisesti voi käyttää, koska se on liian pieni oikeaan työskentelyyn.  

Järkevä ihminen suunnittelisi myös perennapenkkinsä jo alun perin sellaiseksi, että se kukkii läpi kesän, että siinä on kooltaan ja väreiltään viehättäväsi yhteensopivia lajeja, ja että kaikki varmasti sopivat juuri kyseiseen kasvupaikkaan. 

Tuuliviirin lailla suuntaa vaihtava haaveilija sen sijaan myllää penkin ainakin osittain uudelleen joka kevät.  Vaihtaa valkoisen päivänkakkaran tilalle sinistä loistosalviaa, liian korkean myskimalvan paikalle matalaa karpaattien kelloa, liikaa leviävän loistosalvian tilalle sittenkin hillitympää prinsessankakkaraa…

Ja pensaat sitten. On suuri mysteeri, miten ne talven aikana aina jotenkin siirtyvät vääriin paikkoihin. Olen yrittänyt oikein miettiä, mistä tuo johtuu, mutta vielä en ole keksinyt syytä.  Järjen kanssa sillä tuskin on tekemistä, luulen että kyse on meitä korkeammista voimista.  

Ja koska korkeampia voimia vastaan ei auta taistella, on vain mentävä mukana.  On siinä sitten järkeä tai ei.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...