Pilatut perunat ja muita yrttijuttuja

Yritit ovat pääosin omassa penkissään

Merjan merkintä:

Yrttejä kasvatan joka kesä. Niitä syödään meillä tuoreeltaan salaateissa ja muiden ruokien mausteena, ja aina niitä riittää myös säilöttäväksi. 

Omasta mielestäni yrttejä ei voi käyttää liikaa, enkä oikeastaan keksi ruokaa, minkä makua ei yrteillä voisi vielä entisestään parantaa.

Poikani ovat eri mieltä. Viime kesänä nuorempi ihmetteli ääneensä, kuinka minä onnistun yrteillä pilaamaan periaatteessa ihan kelvollisenkin ruuan, kuten perunat. Mikäli lukijoissa sattuisi olemaan muitakin ilkeitä vanhempia, annettakoon tässä yksinkertainen vinkki, millä lapsiaan voi kiusata: keitettyjen uusien perunoiden sekaan pyöritellään reilusti persiljasilppua, rouhaistaan vähän mustapippuria ja suolaa ja viimeistellään lorauksella oliiviöljyä ja sitruunamehua.  Tämän helpommalla ei perunoitansa voi pilata.

Korianteri kukkii

Ryytimaani ei ole suuren suuri, ja lajit säilyvät suunnilleen samoina vuodesta vuoteen.  Oregano ja timjami ovat talvehtineet siellä menestyksekkäästi jo vuosia. Samoin tietysti ruohosipuli, jota tuskin millään keinoin saa hengiltä. Vähän uudempana tulokkaana on korianteri, jota en varsinaisesti edes viljele. Mutta joka vuosi se ehtii varistaa sen verran siemeniään maahan, että jostakin päin aina keväällä nousee uusia tupsuja.

Oreganoa ja timjamia käytetään meillä paljon tuoreeltaan salaatinkastikkeissa ja kuivaan sitä myös talven varalle. Riiputan oksia pienissä nipuissa keittiön katossa ja riivin sitten kuivat lehdet lasipurkkeihin. Korianterista olen ottanut talteen vain siemenet. Niistä saa talvella huhmaressa hienonnettuna oivallista makua itämaisiin ruokiin.

Rosmariini ei talvehdi, vaan istutan uuden yksilön joka kevät. Kesän mittaan se siten yleensä kasvaa komeaksi puskaksi, josta kuivattuna riittää maustetta talvisille lammasherkuille.

Persilja odottaa pesun
jälkeen  teholeikkuria

Persilja lienee jokaisen puutarhan perusyrtti; niin meilläkin. Kasvatan mieluiten sitä ihan tavallista, kiharaista lajiketta. Persilja on rotevakasvuinen, ja yleensä pakastan sitä talveksi suuret määrät.  Varret vain poikki, röyhelöt silpuksi monitoimikoneessa ja silppu Minigrip-pusseissa pakkaseen.

Basilikaa kasvatan tomaattien seassa kasvihuoneessa. Se kasvaa yleensä hyvin, ja lopulta kaikkea on jo suorastaan vaikea saada kulumaan. Basilikan kuivaaminen ei minulla oikein ole luonnistunut. Lehdet muuttuvat ikävän ruskeiksi eikä makukaan oikein säily niissä. Samoin kävi, kun aikoinaan yritin kuivata rakuunaa. Ehkä yrttikuivurissa onnistuisi paremmin?

Oma suosikkini basilikan säilömisessä on tehdä siitä pestoa ja pakastaa se.  Kun valmiin tahnan taputtelee levyksi Minigrip-pussiin, on siitä helppo murtaa sopiva palanen pastan kastikkeeksi. Itse tehty pesto hakkaa kaupan mössöt mennen tullen.

Peston valmistukseen ei ole yhtä ja oikeaa ohjetta, vaan korvakuulolla voi säveltää omaan makuunsa ja raaka-aineisiinsa sopivan sekoituksen.  Omani olen jo vuosia valmistanut suunnilleen näin:

2 dl. hienonnettua basilikaa
1 dl. hienonnettua persiljaa
2 - 3 valkosipulin kynttä
½ dl. pinjansiemeniä (tai saksanpähkinää tai mitä nyt sattuu olemaan)
100 g. parmesaaniraastetta (valmis raastepussi kelpaa mielestäni tähän hyvin)
1,5 dl. oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Hienonna yrtit tehosekoittimessa ja lisää kaikki muut aineet paitsi öljy, suola ja pippuri. Hienonna aineet sileäksi massaksi. Kaada sekaan öljyä vähän kerrallaan koneen käydessä. Mausta mieleiseksesi suolalla ja pippurilla. Pesto säilyy jääkaapissakin pari viikkoa, mutta isommat satsit kannattaa pakastaa.

Tänä kesänä kasvatan myös omenaminttua. Se toden totta maistuu omenaiselta ja on erinomaista tsatsikin mausteena. Oikein muuta käyttöä en sille sitten ole keksinytkään. Minttu on omassa ruukussaan kasvimaan laidalla, sillä rehevyytensä takia en arvannut istuttaa sitä maahan.