Niin kuin ruohon ja resedan tuoksu...

Eevali tarinoi:

Joitakin päiviä sitten istuin kotikoivuni alla silmät kiinni, kun nenäni ryhtyi itsenäiseksi ja nuuskimaan ja nuuskuttamaan: tuoksu, tuo tuoksu, mistä se tulee. Nousin ja kävelin, minne nokka vei, talon ympäri, pusikoitten läpi. Ja siinä se oli – kymmenen metriä lilan väristä tuoksuryöppyä. Huumautuneena keräsin sylillisen kukkaoksia ja tein kuistille sireenimajan purkkeihin, purnukoihin, ämpäreihin. Kun sireeni kukkii, siitä tuoksuaallosta ei saa hukata hetkeäkään!

Kaikkia puutarhan kukkia ei valita vain koreuden tähden, jotkut valitaan tuoksun vuoksi. Puutarhaansa voi rakennella sinne tänne tuoksusaarekkeita, ellei sitten ahneuksissaan halua kokonaista tuoksupuutarhaa.

Jos suomalaisilta kysyttäisiin ihaninta kukan tuoksua, uskon että kolme ensimmäistä olisivat kielo, sireeni ja juhannusruusu. Varmasti en uskalla ykköstä nimetä, mutta epäilen, että voittaja olisi juhannusruusu. Sehän on niin juhannus: yöttömässä yössä valoa hohtava, rakkaudelle tuoksuva.

Minun puutarhassani tuoksukukkia on paljon. Ensimmäisenä keväällä tuoksuu vaahtera. Sen metinen makeus ihan maistuu suussa ja se kerää ensimmäiset pörheltäjät, kimalaiset ja mehiäiset, surisemaan oksistoonsa.

Voimakkaita tuoksuttajia ovat jasmiini, suopayrtti, tuoksukuusama ja pioni. Pioneista vahvimmin tuoksuvat valkoiset ja vaaleanpunaiset. Niistä minulla on romanttinen muisto. Olimme Pehtoorin kanssa hopeahäämatkalla Riikassa. Iltakävelyllä eräällä puistokadulla aukeni lumoava näky ja tuoksu: monta kymmentä metriä tien molemmin puolin oli huivipäisiä mummeleita myymässä pioneja. Villiinnyin niin, että olisin ostanut kaikilta kymmeniltä myyjiltä kaikki sadat pionit. Koska se ei ollut mahdollista, ostimme niin paljon kuin saimme kuljetetuksi.
Hotellihuoneemme oli täynnä pioneja, melkein emme itse mahtuneet huoneeseen. Ja se tuoksu – paratiisissa tuoksui varmaan sille.

Kaikkien kukkien tuoksu on voimakkaimmillaan illalla. Silloin pääsevät esille vähän hentoisemmat, hienot vienot tuoksut. Näitä herkkien tuoksuvanojen tuottajia ovat ainakin orvokki, poimulehti, keltainen päivänlilja ja illakko. Esimerkkinä kukasta, joka ei ole juuri minkään näköinen, mutta joka valloittaa hienostuneella tuoksullaan, on illakko. Jotkut pitävät sitä melkein rikkaruohona, mutta minusta se on sievä. (Lieneekö ihastukseni syynä se, että illakko on lilan värinen...) Vaatimaton on myös yksivuotinen reseda. Sitä mummoni kylvi joka kesä porkkanapenkkiinsä, ja resedaa opinkin nuuskuttelemaan samalla kun rouskuttelin pieniä porkkanoita.

Eivätpä tuoksukukat tähän toki lopu. Mitkä ovat sinun tuoksusuosikkejasi? Millaisia muistoja ne herättävät sinussa?

Niin kuin ruohon ja resedan tuoksu
on sinun rakkautesi.
Kirkas naurun helinä kiirii
jälkiä askeltesi.
Sinä olet nuoruus, hurmaava hulluus,
ilo ja itse kevät!
Kun sinä suutelet surullista neitoa,
jumalat hymyilevät.
(Elina Vaara)