Ravintola Lentävät Kukat on avattu

Eevali tarinoi:
Ritariperhonen, amiraali, neitoperho, suruvaippa, sitruunaperhonen, nokkosperhonen – kevään ensimmäinen perhosten invaasio tuo nämä suuret päiväperhosemme talviteloiltaan esiin. Useiden lento on hieman onnahtelevaa, sillä talvi on ottanut veronsa: väripöly on karissut ja siipien reunat harsuuntuneet. Mutta sitkeästi nämä hauraat olennot tehtävänsä täyttävät, etsivät pesäkasvinsa, munivat munansa. Ja kuolevat.

Toinen perhosaalto rantautuu maisemaani ennen juhannusta, kun koiranputki kukkii. Koiranputkien valkoiseen pitsiröyhyyn parveilee sadoittain pieniä valkoisia päiväperhosia, jotka kukkien yllä lepatellessaan ovat kuin lentäviä kukkia. Seurassa viihtyvät myös hopeasinisiivet, ilmiselviä lentäviä lemmikkejä.

Juhannuksesta loppukesään on taas suurten päiväperhosten aika. Jos niityllä ja puutarhassa on oikeanlainen kattaus, niin näitä ihania värikkäitä lentelijöitä saapuu kukkaravintolaan kymmenittäin. Päiväperhosilla on erinomainen värinäkö ja ne suunnistavat hyvinkin kaukaa kukkien luo värin, tuoksun tai muodon perusteella ja keräävät ravinnokseen mettä ja sokeria.

Perhosia houkuttelevia luonnonkukkia on iso joukko. Omalla plantaasillani perhosten ehdottomat suosikkitarjoilut ovat rantakukka, ruusuruoho ja kaunokit. Suuri rantakukkapöheikkö on joskus nin kirjavanaan, ettei kukkaa perhosesta erota. Upeaa.

Väittävät, että yksi maailman parhaista perhoskasveista puutarhassa on syrikkä, Kiinasta kotoisin oleva pensas. Kokemusta ei minulla syrikästä ole, mutta samanväristä, voimakkaan violettia heliotrooppia olen kasvattanut ja se on kyllä perhoshaavi. Punaiset ja violetit tuntuvat yleisesti olevan perhosten suosikkeja, sillä punahattu, punalatva ja punatähkä ovat kaikki oikein imureita. Katselin viime elokuussa, kun punahatun mykerössä jumppasi kolme neitoperhoa ja neljäs vielä yritti päästä samoihin juhliin.

Perhosten houkuttimia ovat perennoista ainakin lehtosinilatva, illakko, suopayrtti, kultapiiskut, syysasteri, punalatva, punahattu, ritarinkannus, salkoruusu, akileijat, törmäkukka, punatähkä ja lupiinit. Ja mitäpä olisi perhospuutarha ilman liilana kukkivia timjamia, oreganoa, meiramia ja laventelia? Yrteissä kukat ovat perhosille ja lehdet ihmisille – vaikka minä kyllä käytän yrttien kukkiakin.

Baarimikolle töitä
Lentävien Kukkien Ravintolassa on syytä olla myös viihteellinen baarin puoli. Se ei synny itsestään, vaan sillä on oltava baarimikko. Minun perhosbaarissani on monenlaista tarjoilua. Baari toimii pihakiven päällä, johon asettelen koverrettuja melonin kuoria tai laakean lautasen, jossa on liraus vettä ja juoksevaa hunajaa. Happy hour-tarjouksena perhosia voi ilahduttaa punaviinillä. Jos tungosta tulee, on varauduttava pariin kolmeen punkkulautaseen. Sokeria voi vähän lisätä, mutta kyllä se kelpaa ihan naturel.

Heille, jotka tykkäävät punaviinistä, on perhosbaari oikein edullinen: pullollisesta menee perhosille noin desin verran; loput saa juoda itse. Siinähän se rattoisasti kuluu perhosten kisailua seuratessa.

Minä kun en punaviiniä juo, en osaa ohjeistaa, mitä merkkiä pitäisi ostaa. Täytyy varmaankin seuraavan kerran Lohjan reissulla kysyä Alkosta, onko heillä suositusta perhosille tarjottavasta punkusta. Vai olisiko vastaus, että tälle rouvalle ei sitten myydä?

Tuliunikko.
Kuin maahan juurtunut perhonen.
Aamulla silkkisiivet supussa,
hattu päässä.
Kello kuusi aurinko nousee
mäen harjan takaa
ja tuliunikko tempaisee hatun päästään
ja huutaa: Hyvää huomenta, kaunis päivä!

Istun kivellä
kahvimuki kädessä ja katselen,
miten silkkisiivet kiertyvät auki.
Keltaiset, oranssit, punaiset, tuliset.
Siinä me, maahan juurtuneet perhoset,
kierrämme kasvojamme auringon mukaan.
Illalla sulkeutuvat siivet, silmät, kasvot.
Unessa mekin
lennämme muiden perhosten mukana.

…..........
Tietoa perhosista ja apua perhosten tunnistamiseen: www.luontoportti.com