Suljen silmäni ja lasken portaita: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen,indigo, violetti... Siitä alkaa kapea polku raikkaassa lehtometsässä. Tammia, jalavia,
pähkinäpensaita, koivuja, paljaiden jalkojen alla viileä maa. Mäen alla on
sammaleen ympäröimä kirkas lähde ja kieloja. Auringon siivilöimällä aukealla
tuhansia, tuhansia kieloja; niiden tuoksu kohoaa kuin obeliski kohti valoa.
Pyörryttää, humalluttaa, huimaa.
Polun pitkäle nousee pikkaraiselle mäelle. Aurinko räkittää tulisesti kiven juurella
oleviin ahomansikkapehkoihin. Suu ja sieraimet täynnä mansikkaista makua
käännyn valkoiselle, köynnöskuusamien peittämälle pilarihuvimajalle. Istun penkille
ja ahmin mansikoita ropeesta. Nukuttaa mutta ruislintu rääkäisee ja polku jatkuu.
Keskelle laajan pellon räikeän hehkuva valo ja hiljainen tuuli värisyttää suomisinisiä
ruiskukkia ja tulenpunaisia unikoita. Sokaistun, värien hulluus sekoittaa
ajatushevoset laukkaan.
Laukkaan ajatuksissani pakoon.
Polku levenee kapeaksi metsätieksi. Raikasta kangasmetsää, mäntyjä, jäkälää,
kanervia, puolukkamaita, välillä jokin kosteikko ja puro. Sen varrella vanamoiden
vaaleanpuna, talvikkien nuokkuvat kellot ja illan tuoksupilvet.
Tiedän: pian olen perillä. Nyt näkyy jo kivimuuri, ruusuportti. Raskaat oranssit ja
viininpunaiset ruusut tarttuvat hiuksiin, kun astun sisään puutarhaan. Valkoisella
hiekalla päällystetyt polut pistelevät jalkoja. Otan sandaalit, levitän käteni syleilyyn:
minun, minun, minun... salainen puutarhani, salainen minäni. Täällä se kaikki on:
kärhöjen kaariportit, ruusujen ympyrät, pionien kuningaskukkulat. Ja kymmenet,
sadat muut perennat, köynnökset, puut, pensaat, heinät.
Niin kuljen mieleni puutarhassa, ajatusteni ikuisessa kesässä, nyppäisen orvokin
tuolta ja krassin sieltä. Heitän roskiin unelmavarkaat ja ajan pois mielenpahoittajat.
Kävelen käytävää kohti taloani. Vaaleansininen pitsihuvila valkoisin koristein,
tornihuone. Muhkea punainen kissa istuu kuistin kaiteella. Otan kaiteesta kiinni ja
lähden kipuamaan talooni.
Mitä, ketä tapaan talossani ja miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti