Parsaa, parsaa!

Merjan merkintä

Parsan suosio on viime vuosina Suomessakin kasvanut vallan paljon.  Kymmenkunta vuotta sitten se oli vielä harvojen herkku, mutta nyt parsa kypsyy alkukesän ateriaksi lähes jokaisessa pihagrillissä.

Ensimmäiset parsat odottavat syöjiään

Parsat tuodaan lautasillemme pääosin Euroopan lämpimistä maista, mutta myös kauempaa, toisista maanosista. Kotimainen tuotanto on melko vähäistä. 

Mutta on meitäkin, jotka viljelemme itse omat parsamme. 

Meillä on ollut parsapenkki vuodesta 2008, laajennusta sille tehtiin vuonna 2010. Yhteensä taimia on 14. Se ei ole paljon, mutta riittää kotitarpeisiin kyllä. 

Penkki perustettiin hiekkaiseen, tukevasti kanankakalla lannoitettuun maahan, taimet ostettiin ruukkutaimina puutarhalta. Jo seuraavana kesänä ensimmäiset versot olivat syötävissä, joskaan niihin ei silloin vielä juuri koskettu. Sen jälkeen varsia on noussut vuosi vuodelta enemmän, ja nykyään syötäväksi riittää jo ihan reilustikin. Myös versojen koko on kasvanut, ja nykyään isoimmat vetävät paksuudessa vertoja tuontiparsalle. 

Parsapenkin hoidoksi riittää rikkaruohojen kitkeminen ja kanankakkalannoitus sadonkorjuun jälkeen.

Meillä parsaa kasvatetaan vihreänä. Se on ehkä jonkin verran vaivattomampaakin, mutta ennen kaikkea vihreä parsa on mielestäni valkoista maukkaampaa eikä sitä tarvitse kuoria.

Parsa on helppo herkku

Parsa on helppo herkku myös valmistamisen kannalta. Keittäminen sujuu parsakattilassa, mutta onnistuu ihan tavallisessakin. Grillaaminen on vielä vaivattomampaa ja antaa parsalle aivan erityisen hyvän makuvivahteen.  Mausteeksi ei välttämättä tarvita kuin suihkaus oliviiöljyä, vähän suolaa ja pippuria.

Parsan voi valmistaa sellaisenaan tai sitä voi täydentää erilaisilla lisukkeilla.  Klassinen kaveri parsalle on ilmakuivattu kinkku. Parmesaanilastut sopivat pinnalle erinomaisesti. Parsaa voi tarjoilla salaattina, siitä voi tehdä keittoja tai leipoa piirakan.

Parsaa puolalaisittain

Oma suosikkini vähän runsaammista annoksista on parsa puolalaisittain, parsa polonaise:

• parikymmentä parsaa (5 – 6 kpl / ruokailija)

• 2 kovaksi keitettyä kananmunaa

• ½ dl hienonnettua persiljaa

• 2 rkl voita

• 1 – 2 siivua kuivahtanutta vaaleaa leipää

•  suolaa, mustapippuria

Puhdista parsat ja katkaise kuiva ja kova osa varren juuresta pois. Varsi napsahtaa luonnostaan poikki oikeasta kohdasta, kun sitä taivuttaa. Älä pihistele, anna mennä vaan!

Kuori valkoiset parsat nupusta tyviosaan päin. Vihreitä ei tarvitse kuoria. Keitä parsat tanakoiksi muutama minuutti. Varo ylikypsennystä!

Hienonna munat ja persilja ja sekoita keskenään.

Paista kuutioitu tai murennettu leipä voissa kullankeltaiseksi ja sekoita kananmuna-persiljaseokseen. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Nosta parsat lämpimille lautasille. Ripottele leipä-muna-persiljaseos päälle ja tarjoa heti. 

Tästä ohjeesta on luonnollisesti useampia eri versioita. Joissakin ohjeissa koko komeus ladotaan voikastikkeen päälle.

Kulunut kevät on ollut hidas ja parsakin on antanut odottaa itseään. Mutta nyt sitä on tulossa!