Parsan suosio on viime vuosina Suomessakin kasvanut vallan paljon.
Kymmenkunta vuotta sitten se oli vielä
harvojen herkku, mutta nyt parsa kypsyy alkukesän ateriaksi lähes jokaisessa
pihagrillissä.
Ensimmäiset parsat odottavat syöjiään |
Parsat tuodaan lautasillemme pääosin Euroopan lämpimistä maista, mutta myös kauempaa, toisista maanosista. Kotimainen tuotanto on melko vähäistä.
Mutta on meitäkin, jotka viljelemme itse omat parsamme.
Meillä
on ollut parsapenkki vuodesta 2008, laajennusta sille tehtiin vuonna 2010.
Yhteensä taimia on 14. Se ei ole paljon, mutta riittää kotitarpeisiin kyllä.
Penkki perustettiin hiekkaiseen, tukevasti kanankakalla
lannoitettuun maahan, taimet ostettiin ruukkutaimina puutarhalta. Jo seuraavana
kesänä ensimmäiset versot olivat syötävissä, joskaan niihin ei silloin vielä
juuri koskettu. Sen jälkeen varsia on noussut vuosi vuodelta enemmän,
ja nykyään syötäväksi riittää jo ihan reilustikin. Myös
versojen koko on kasvanut, ja nykyään isoimmat vetävät paksuudessa vertoja
tuontiparsalle.
Parsapenkin hoidoksi riittää rikkaruohojen kitkeminen ja kanankakkalannoitus
sadonkorjuun jälkeen.
Meillä parsaa kasvatetaan vihreänä. Se on ehkä jonkin verran
vaivattomampaakin, mutta ennen kaikkea vihreä parsa on mielestäni valkoista
maukkaampaa eikä sitä tarvitse kuoria.
Parsa on helppo
herkku
Parsa on helppo herkku myös valmistamisen kannalta.
Keittäminen sujuu parsakattilassa, mutta onnistuu ihan tavallisessakin.
Grillaaminen on vielä vaivattomampaa ja antaa parsalle aivan erityisen hyvän
makuvivahteen. Mausteeksi ei välttämättä
tarvita kuin suihkaus oliviiöljyä, vähän suolaa ja pippuria.
Parsan voi valmistaa sellaisenaan tai sitä voi täydentää
erilaisilla lisukkeilla. Klassinen
kaveri parsalle on ilmakuivattu kinkku. Parmesaanilastut sopivat pinnalle
erinomaisesti. Parsaa voi tarjoilla salaattina, siitä voi tehdä keittoja tai
leipoa piirakan.
Parsaa
puolalaisittain
Oma suosikkini vähän runsaammista annoksista on parsa
puolalaisittain, parsa polonaise:
- parikymmentä parsaa (5 – 6 kpl / ruokailija)
- 2 kovaksi keitettyä kananmunaa
- ½ dl hienonnettua persiljaa
- 2 rkl voita
- 1 – 2 siivua kuivahtanutta vaaleaa leipää
- suolaa, mustapippuria
Puhdista parsat ja katkaise kuiva ja kova osa varren juuresta pois. Varsi napsahtaa luonnostaan poikki oikeasta kohdasta, kun sitä taivuttaa. Älä pihistele, anna mennä vaan!
Kuori valkoiset parsat nupusta tyviosaan päin. Vihreitä ei tarvitse kuoria. Keitä parsat tanakoiksi muutama minuutti. Varo ylikypsennystä!
Hienonna munat ja persilja ja sekoita keskenään.
Paista kuutioitu tai murennettu leipä voissa kullankeltaiseksi ja sekoita kananmuna-persiljaseokseen. Mausta suolalla ja pippurilla.
Nosta parsat lämpimille lautasille. Ripottele leipä-muna-persiljaseos päälle ja tarjoa heti.
Tästä ohjeesta on luonnollisesti useampia eri versioita. Joissakin
ohjeissa koko komeus ladotaan voikastikkeen päälle.
Kulunut kevät on ollut hidas ja parsakin on antanut odottaa
itseään. Mutta nyt sitä on tulossa!
Jos valita pitäisi ehdoton lempiruokani, se varmaan olisi parsa. Huhtikuun lopusta juhannukseen mätän parsaa itseeni niin paljon kuin mahdollista. Eräänä keväänä, kun olin yksin kotona, söin kolme viikkoa vain ja ainoastaan parsaruokia. Enkä kyllästynyt!
VastaaPoistaMinäkin tykkään enemmän vihreästä kuin valkoisesta parsasta. Se on voimakkaammin parsainen. Oikein tuoretta vihreää parsaa voi syödä raakanakin; varsinkin salaateissa, mutta kyllä minä narskuttelen niitä yksinään kuin porkkanoita.
Onnellinen se, jolla oma parsapenkki on!
Kiitos Eevali! Ollaan sitten parsaihmisiä molemmat. Ihan noin suuria määriä en ole sitä syönyt, mutta voin kuvitella, että voisin kyllä. Ja tosiaan, ainakin juuri maasta leikattuna maistuu mainiolta raakanakin. Menee hyvin salaatissa semmoisenaan.
VastaaPoistaOlen kyllä aika onnellinen omasta parsapenkistä. Sitä paitsi satokauden jälkeen se on hyvin kaunis koristekasvi! Yhteen, mutta vain yhteen taimeen tulee syksyllä punaiset marjat. Olen niitä käyttänyt koristeena syysistuksissa, ne säilyvät kauniina aika kauan.