perjantai 22. helmikuuta 2013

Tomaatin maku

Tomatoberry
Merjan merkintä:

Oikeastaan tämä kirjoitus piti kirjoittaa jo viime syksynä. Ajattelin, että jollekin saattaisi olla iloa ja hyötyä siitä, että kertoisin, miltä kasvattamani eri tomaattilajikkeet maistuivat. Syksy meni ja kevään kylvöaika alkaa olla käsillä, mutta ehkäpä tästä joku vielä ehtii saada vinkkejä kevään suunnitelmiinsa.

Viime kesänä minulla kasvoi viittä eri tomaattia: kirsikkatomaatit  Tomatoberry, Gardeners Delight, Sweet Olive ja Sungold sekä lisäksi tavallisen tomaatin kokoinen Voyage. Sungold ja Voyage olivat uusia kokeiluja, muut jo vanhoja tuttuja. 

Aloitetaan kertomus vanhoista ja parhaista. Tomatoberryä olen kasvattanut jo useampana kesänä. Se on mielestäni aivan huippu. Pikkuruiset hedelmän alut ilmestyvät yleensä melko aikaisin ja ilahduttavat siten malttamattoman puutarhurin mieltä. Sen satokausi on pitkä ja lisäksi hedelmät säilyvät tertuissaan pitkään syömäkelpoisina, eli niitä ei ole mikään kiire kerätä pois heti niiden kypsyttyä. Hedelmiä tulee aika paljon, ne ovat melko paksukuorisia ja tomaatit kasvavat pitkiin terttuihin. Ehkä paksuhkosta kuoresta johtuen se ei myöskään ole juurikaan halkeillut lämmittämättömässä kasvihuoneessani.

Ja maku sitten! Se on makeahko ja maultaan hyvin runsas; ”aromikas” voisi varmaan sanoa.  Hedelmien pinta on tosi kaunis ja kiiltävä. Tomatoberry on mielestäni paras kaikista tähän asti kokeilemistani lajikkeista!

Gardeners Delight lienee useimmille tomaatinkasvattajille tuttu, usein maailman parhaaksikin mainittu lajike. No joo, on se hyvä. Minulla se ei ole koskaan ollut erityisen runsassatoinen eikä sen makukaan ole minua varsinaisesti huumannut. Mutta on se oivallinen ja takuuvarma kasvatti, koskaan ei ole mitään ongelmia sen kanssa ollut.

Gardeners Delight
Sweet Olive on myös pitkäaikainen ystäväni. Hedelmän muoto ja koko tosiaan muistuttavat isohkoa oliivia. Maku on mieto, jollakin tapaa hyvin lempeä. Tämä taitaa yleensä olla kaikkein aikaisin syötävä. Hedelmien pinta on himmeän hohtava ja niiden koko on juuri sopiva suoraan tertusta napsittavaksi. Sadon määrä ei ole ollut aivan päätä huimaava, mutta kuitenkin kohtalainen. Ja ihana makunsa kyllä hyvinkin korvaa satoisuutta. Sillä tehoviljelystä kasvihuoneessani ei tosiaan ole kyse, vaan ennemminkin gourmet-kokeiluista! Niin kauan kuin minulla kasvihuone on, tulen viljelemään Sweet Olivea.

Joka kesä minulla on ollut yksi keltainen lajike. Keltaiset väripilkut näyttävät mukavalta salaatissa ja lisäväri on hauska myös kasvihuoneessa. Ensin kasvatin useamman kesän Ildiä, viime kesänä kokeilin ensimmäisen kerran Sungoldia. Ei se Sungold huono ollut. Mutta ei myöskään sellainen, että laittaisin sitä uudelleen tulevana kesänä. Maku oli aika tavanomainen, ei siis mitenkään sykähdyttävä. Hedelmät halkeilivat kesän lopulla helposti, eli korjuun kanssa piti olla tarkkana.

Ja sitten oli vielä Voyage. Itselleni uusi tuttavuus, jonka lajikekuvauksessa sanotaan näin: "Kussakin hedelmässä on monta vaihtelevan kokoista, yhteen kasvanutta lohkoa. Lohkot voidaan irrottaa toisistaan, samaan tapaan kuin sitrushedelmät lohkotaan, ja syödä kaikki erikseen".

No, nämä minun yksilöni olivat hukanneet identiteettinsä enkä juurikaan havainnut lohkoutumista. Yhtenä ja kokonaisena hedelmänä nuo mielestäni pysyivät koko ajan. Identiteettinsä lisäksi Voyage oli hukannut myös makunsa. Se oli vähän jauhomainen ja jokseenkin olemattoman makuinen. Mutta ei se suinkaan  hukkaan silti mennyt.  Se oli aivan erinomaista raaka-ainetta tomaattichutneytä varten. Hedelmät olivat isoja ja siemenet suht koht pieniä, niin että jo muutamalla tomaatilla sai kunnon annoksen.

Ensi kesänä kasvihuoneessani kasvaa jotakin vanhaa ja jotakin uutta. Jotakin punaista, jotakin keltaista ja jotakin tummaa. Toivon onnea ja menestystä kaikkien kanssaharrastajien tomaatinkasvatukseen tulevalle kesälle!


2 kommenttia:

  1. Tuli niin kesätomaatteja ikävä. Niissä maistuu aurinko, oli laji ja väri mikä tahansa.

    VastaaPoista
  2. Eevali, noinhan se on. Luonnollisessa auringon valossa, lämmössä ja rakkaudella kasvatetut tomaatit ovat kyllä ikävöimisen arvoisia. Vertaansa vailla.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...