Eevali tarinoi:
Talvipuutarhassa on talvi puutarhassa.
Jääkukkia
lumiruusuja
hiutaleitten morsiushuntu
ja auringonkukan varjo.
Suomen talvi on puutarhahullulle multasormelle melkomoisen viheliäistä aikaa. Varpaat huutavat mullan ikäväänsä ja sormia syhyttää, kun ei pääse kylvämään, istuttamaan, nyppimään ja harventamaan. Pahimpiin vieroitusoireisiin on keksittävä korviketoimintoja kuten esimerkiksi puutarhakirjojen ja -lehtien selailua tai kukkamaalauksia. Joskus olen tuumannut, että täyttäisin suuren laatikon puutarhani mullalla ja kylvettäisin käsiä ja jalkoja siinä mullassa pitkin talvea. Roope Ankkakin kylpee rahassa, miksen minä siis mullassa?
Aivan ilman kylvämisen ja kasvattamisen riemuja ei talveakaan tarvitse kärvistellä. Pienen mutta pontevan kasvimaan saa aikaan keittiön ikkunalle, jossa pienet mutta pontevat vihreät ilahduttavat kasvuvoimallaan ympäri vuoden: siis yrtit, nuo tuoksujen ja makujen tuottajat.
Takuuvarmoja salaatti- ja voileipäyrttejä ovat rucola ja vesikrassi. Ne ovat kertakäyttösatoisia, joten niitä saa kylvää parin viikon välein. Jatkuvasatoisia yrttejä ovat sitruunamelissa ja rosmariini; ihanan tuoksuisia molemmat. Niitä voi nipistellä ruokiin koko talven ja mitä enemmän nipistelee, sen tuuheammin ne kasvavat.
Salviasta en erityisemmin pidä, mutta kyllä sekin joihinkin ruokiin sopii. Yksi lempiyrteistäni on timjami: se on talvikasvatettavana aika kranttu. Onneksi minulla on sitä pakastettuna pussikaupalla. Näin kevättalvesta ikkunayrttien valikoimaan voi lisätä herneen ja valkosipulin versoja. Herneistä saa raikasta ja valkosipulista tymäkkää viherapetta.
Kuvan auringonkukka on tietysti elokuun lopun satoa, mutta kyllä auringonkukan siemeniä voi kylvää ikkunalautapuutarhaansakin. Auringonkukan versot kasvavat nopeasti ja maistuvat pähkinäisiltä. Mieluummin minä niillä maustan salaattini kuin ulkoisilta mailta tuoduilla pähkinöillä. Mutta itsestään selvää on, että kaikkein ihanimmillaan auringonkukat ovat apposen avoimina suurena auringonkukkapeltona. Jos puutarhassa on jokin joutava kolkka, niin sinne voi kylvää satamäärin auringonkukkia ja elokuussa niiden kukkiessa seistä niiden keskellä, aurinkona aurinkojen joukossa.
Yrttiviljelmä keittiön ikkunalaudalla kuulostaa tosi hyvälle. Olen joskus yrittänyt saada kaupasta ostetun ruukkupersiljan ja ruohosipulin hoitamista, mutta en ole oikein onnistunut. Ruohosipuli kellastuu ja ntkahtelee. Persiljan lehtiin tulee vähän ajan kuluttua valkoisia laikkuja. Ehkä ostankin rucolan ja vesikrassin siemeniä.
VastaaPoistaKiitos mukavasta blogista.
Hei Tumpelopeukalo!
VastaaPoistaKiva, että löysit meidän blogimme ja toivottavasti saamme sinut jatkuvaksi seuraksemme. En kirjoita joka päivä uusia juttuja, mutta olen määrännyt itselleni yhden tahi kahden jutun viikkotahdin. Saa nähdä, tottelenko itseäni.
Jokaisen tumpelopeukalon sisään kätkeytyy viherpeukalo, joten etsi se! Vesikrassi ja rucola ovat kaikkein helpoimpia kasvattaa. Rucolan kylvän multaan, mutta vesikrassin märkään talouspaperialustaan.
Keittiönyrttitarhani on siksi aika taattua tavaraa, että keittiöni ikkuna on aika pimeä paikka. Jos siinä jokin menestyy, niin uskon että muuallakin.
Kaupan ruukkuyrteistä olen kokeillut vain basilikan ja sitruunamelissan jatkokasvatusta onnistuneesti. Epäilen, että persilja ja ruohosipuli menestyisivät paremmin ulkona. Eräs miesmerkkinen ystäväni väittää, että hän on saanut ruukkusalaatinkin jatkokasvamaan, mutta epäilen, että se tarina ei ole ihan tosi. Ainakin minun kokemukseni mukaan salaatti on sillä finito, kun sen kaikki lehdet on poimittu - ei se mitään uusia lehtiä kasvata. Ne miehet, ne miehet: kertovat kalavaleita salaatistakin!
Eräs NAISystäväni on kyllä saanut salaatinkin muistaakseni kasvamaan uudelleen. Mutta hänellä nyt rupevat vanhat tukikepitkin versoamaan!
VastaaPoista