Eevali tarinoi:
Asettua ruohoksi
ruohojen joukkoon
mittailla
maailman merkityk(sellisyyk)siä kasviperspektiivistä
Ihminen näkyy
mitättömänä
Taivaan kaaren aluevaltaa
heiluva heinä
Nojaan vanhaan vinttikaivoon ja katson pitkin niityn lainehtivaa pintaa metsän rintaan ja harjun männikköön. Silmissä vihertää, näen pelkkää vihreää.
Pelkkää? Ei alkukesän vihreä ole mitään ”pelkkää”. Se on sata tai tuhat eri väriä. Vaahteran kukkien kellanvihreä, niin hunajainen. Koivujen hiirenkorvat kuin pitkien huntujen pitsiä, utukevyttä. Havupuiden pimeä tummuus, voimakas peikkojen käpälä. Nurmikolla vuohenputken räjähtävän vahva vihreä huuto, apilan ujo hopean hohto, räpelön punertava kajo. Haapakaan ei tiedä, olisiko punainen vai vihreä, ja siksi se viivyttelee silmujensa avaamista.
Tuhat huumaavaa vihreää: kasvun, elämän, toivon ja rauhan siemennyksiä. Ota ne päiviisi, ota ne uniisi. Tämä aika on lyhyt.
Lähde nyt vihreille niityille.
Tervehdys. Tulin piipahtaan täällä, vaikka en mitään puutarhanhoidosta oikein mitään ymmärrä. Tuon sun tekstisi jälkeen haluaisin olla ruohoa. Tosin sitä varmaan joillekin jo olenkin...
VastaaPoistaEsa, tervetuloa - eihän tämä blogi pelkkää puutarhaa ole! Kertomukseni liittyvät kiinteästi tai löyhästi kasvuun, kasveihin, monenlaisilla poluilla hortoiluun.
VastaaPoistaMeillä on jokaisella myös ruohon luontomme: kun kesä on korkeimmillaan, heittäydy heinämaahan. Heinäksi naamioituneelle otsallesi voi laskeutua perhonen.