Villiinny villeistä

Eevali tarinoi:

Jos älyät lapsiltani kysyä, niin he auliisti kertovat, miten kurja heillä oli lapsuus: - Ei saatu kunnon ruokaa, kun meille vain rikkaruohoja syötettiin. Koivun lehdistä soppaa, jauhosavikasta kastiketta, horsmaa paistettuna, leipätaikinaankin sekoitettiin nokkosia tai sieniä ja hillokin tehtiin porkkanoista. Oikeeta ruokaa ei näkynyt kuin silloin, kun äiti oli työmatkoilla ja iskän kanssa syötiin joka päivä makaronia ja kaupan lihapullia.

Tämä nyt tietysti kuuluu liioiteltuihin perhelegendoihin, mutta on siinä totta edes siteeksi. Olen nimittäin aina ollut innostunut luonnonkasveista ruoanlaitossa, jo silloin kun niitä tosiaan ajateltiin vain rikkaruohoina. Nykyäänhän ne ovat trendikkäitä ja sen kunniaksi ovat saaneet nimen villivihannekset ja villiyrtit. Trendin mukaisesti näitä villejä löytyy jopa fine dining- ja Michelin rengastetuista ravintoloistakin.

Villien kesyttäjiä
Luonnonkasvien monipuolisen käytön perushahmo on professori Toivo Rautavaara, ja hänen kirjansa Mihin kasvimme kelpaavat kertoo perusteellisesti kasvien käytöstä ruokiin, lääkintään ja jopa kauneudenhoitoon. Toinen tämän alan guru on Ulla Lehtonen, joka myös on kirjoittanut monia kasviaiheisia puutarha-, keitto- ja terveydenhoitokirjoja.

Uuden polven villivihannestelijoita on Carelia-ravintolan keittiömestari Sami Tallberg. Häneltä on viime vuonna ilmestynyt Villiyrttikeittokirja. Sitä minulla ei vielä ole, mutta hakusessa on. Tallbergilla on näinkin villi suositus: - Osmankäämin mantelilta maistuvia versoja lisäkkeeksi kypsänä tai raakana ja vesiheinää salaattien maistuviksi koristeiksi.

Villien saalistusaika
Villivihannekset ovat parhaimmillaan alkukesästä, joten juuri nyt on aika ryhtyä kulkemaan pelloilla ja pientareilla nokka kohti maata ja tunnistaa syötävien kasvien versoja. Paras keruuaika on aurinkoinen aamupäivä.

Helposti tunnistettavia ovat ainakin nokkonen, voikukka, vesiheinä, jauhosavikka, mesiangervo, horsma, ketunleipä, suolaheinä, vuohenputki ja poimulehti. Parhaimmillaan villivihannekset ovat tietysti tuoreeltaan, mutta niitä voi helposti säilöä kuivaamalla, ryöppäämällä tai pakastamalla.

Kasvien tunnistusapua saat luontoportti.fi-sivustosta.

Villejä makuelämyksiä
- Nokkonen on kaikista vihanneskasveistamme ravintopitoisin ja terveellisin, ja puutarhassa se kasvaa arvoistansa elämää, sanoo Ulla Lehtonen. Nokkonen onkin varmasti meillä yleisimmin käytetty villivihannes. Eikä ihme, sillä se on tosi monipuolinen: nokkosta voi käyttää lettuihin ja pannareihin, leipätaikinaan, keiton, muhennoksen tai kastikkeen aineksena. Ja nokkosuutteesta saa erinomaista puutarhakasvien lannoitetta.

Ketunleipää ja suolaheinää olen lisännyt keittoihin ja kastikkeisiin sekä myös salaatteihin. Pienen pienistä maitohorsman versoista tulee nopeasti keittäen ”luonnon parsaherkkua”, ja jauhosavikka on ihan oikeasti leppeän makuista kesäkeiton viherlisuketta.

Salaatteihin sopivat lukuisat villivihannekset. Tässä pari makoisaa salaattiyhdistelmää: 1) tammenlehtisalaattia, poimulehtiä, voikukan lehtiä, valkosipulia ja ruohosipulia ja 2) ketunleipiä, peltokanankaalia, isomaksaruohon versoja, ruohosipulia, krassin lehtiä
Väriä ja silmänruokaa kaikkiin salaatteihin tuovat syötävät kukat: krassit orvokit tai ruusun terälehdet.

Kiirehdi villien perään
Ellet ole aiemmin kesyttänyt villivihanneksia ruokakäyttöön, niin tee se nyt tänä kesänä. Ei ole ollenkaan varmaa, että niitä saa tulevaisuudessa. Onhan hyvinkin mahdollista, että joku EU:n hurmahenki keksii direktiivin, jonka mukaan kaikki luonnossa kasvavat syötävät viheriät kielletään. Ja direktiivejä noudattava Suomi määrää kansalaisensa nyhtämään kaikki villivihannekset juurineen pois. Siellähän sitten kyykimme metsissä ja pelloilla kuokan ja lapion kanssa.