Viiniä kasvihuoneessa

Merjan merkintä:

Pari kesää sitten sijoitin edesmenneen äitini pankkitilillä olleet muutamat satalappuset uuteen kasvihuoneeseen. Uskon, että myös äiti olisi pitänyt hankintaa viisaana ja kannatettavana, koska oli puutarhaihmisiä itsekin.

Kasvihuone on vaatimaton, lähinnä tomaatinviljelyä varten hankittu. Tomaattien lisäksi halusin sinne kuitenkin jotain kiinnostavaa ja vähän turhanpäiväistäkin. Halusin viiniköynnöksen, aitoviinin eli Vitis viniferan, sen minkä rypäleistä tehdään oikeaa viiniä ja lehdistä viininlehtikääryleitä.  

Ensimmäiset rypäleet
Punaviinin ystävänä valitsin tumman rypäleen, latvialaisen Zilgan. Se on kestävä, Siperiankin oloissa pärjäävä lajike.  Se on makeaksi mainittu ja pitää sisällään vain pienet siemenet. Zilga elää nyt kasvihuoneessa kolmatta kesäänsä, ja ensimmäistä kertaa siihen on tulossa rypäleitä!

Toukokuussa lehtien sekaan ilmestyi pienen pieniä, nuppineulan päätäkin pienempiä pallukkakimppuja. Nyt ne ovat kasvaneet ja alkavat muistuttaa oikeita rypäleterttuja. Tosin hyvin pieniä ne ovat vieläkin.

Leikkaamisen sietämätön vaikeus
Koska tavoitteena on alusta alkaen ollut saada köynnöksestä oikeasti rypäleitä antava yksilö, olen leikannut sitä parhaan kykyni mukaan. Jotta homma ei olisi liian helppoa, on leikkaamisesta tietysti monta eri koulukuntaa ja ohjetta. Olen sovittanut yhteen vähiten ristiriitaisia ohjeita ja rakentanut niistä itselleni sopivan sekoituksen.  

Kesällä olen typistänyt kasvua lyhentämällä sivuversoja ja syksyllä myöhään olen katkaissut pääversojen uuden kasvun 6 – 7 silmun jälkeen. 

Vaikkei satoa haluaisikaan, on leikkaaminen pienessä kasvihuoneessa silti välttämätöntä. Viiniköynnös on erittäin rotevakasvuinen, ja ilman leikkaamista sen lehvästö jättäisi pian kaikki muut kasvihuoneen asukit varjoonsa.

Tänään lyhensin sivuversoja rypäleterttujen yläpuolelta ja poistin suurimpia varjostavia lehtiä. Toivon, että näin rypäleet saisivat riittävästi valoa ja ilmaa ja jaksaisivat kasvaa kypsiksi asti. Ja kun ne ovat kypsiä – niin mitä sitten?

Suuhun vai pulloon, prosenteilla vai ilman?
En tosiaan oikein tiedä. Varmaan suurin osa tulee syödyksi semmoisenaan. Tai ehkä niistä voisi keittää mehua Mehu-Maijassa samaan tapaan kuin viinimarjoista? Ja voisihan sitä ryhtyä oikeaksi viinitarhuriksi ja laittaa pystyyn viinitehtaan! Olisihan hienoa jonain kesänä siemailla omaa punaviiniä oman viiniköynnöksen katveessa.

Jatkojalostuksen suunnittelussa pitää tietenkin ottaa huomioon sellainenkin pikku seikka kuin tulevien rypäleiden määrä. Vielä ei kypsänä ole yhtäkään… odotellessa taidan kääräistä muutaman viininlehtikääryleen.