A Taste of Honey

Eevali tarinoi:

Apila

Heinäkuisena aamuna
kun kirjosieppo ruokkii poikasiaan
istun apilapellossa
juovuksissa hunajan tuoksusta
Midnight Sun never sets

Tammikuisessa hämärässä
kun variksen ääni jäätyy ilmaan
istun korituolissa
juovuksissa apilaviinistä
It´s A Taste of Honey



Apilaviini ei ole vain runollista fantasiaa; kyllä sitä voi valmistaa. Plantaasillani on pellon piennar, jossa on niin tiheässä puna-apiloita, että kukkimisaikaan se on kuin punainen pompulanukkamatto. Kesän aurinkoaamuna sen yllä leijuu lähes näkyvä hunajan tuoksu ja kukat ovat syötävän suloisia namipaloja. Pari kertaa olen kerännyt ison korillisen apilan kukkia ja tehnyt niistä viiniä. Lisäaineena olen käyttänyt ylivuotisia puolukoita. Maku on mieto ja hunajainen – tammikuisessa hämärässä juotuna kuin lasillinen kesäauringon lämpöä.

Muunkinlaisia kukkaviinejä voi tehdä. Voikukista kehkeytyy runsasmakuista ilojuomaa kunhan vain jaksaa nyppiä ämpärillisen sen keltaisia terälehtiä. Hieman vähemmällä vaivalla onnistuu makea ja aurinkoinen voikukkasima: kerää iso kattila lähes täyteen voikukkien keltaisia osia, lisää vettä niin paljon kuin mahtuu ja keittele hissukseen 10-15 minuuttia. Nosta kukat läviköllä pois kattilasta, lisää pari desiä sokeria ja raparperin paloja litraa kohti. Kiehauta ja jäähdytä, lisää lusikallinen hiivaa, pidä lämpimässä vuorokausi ja pullota. Säilytä kylmässä muutaman päivän.

Kuningatarmaisin kukkaisviini on – tietysti – ruusuviini. Olen tehnyt sitä vain kerran, sillä ruusun terälehtien kerääminen on vaivalloista eikä kovinkaan monesta paikasta saa niitä kylliksi. Minulla oli muutama vuosi sitten käsistä karannut, pellolle levinnyt kurtturuusupöheikkö, jota yhtenä kesänä sitten käytin viinin tekoon. Ämpärillinen terälehtiä vei monta tuntia ja oheistuotoksena sain naarmuja käsiin ja jalkoihin ynnä sotaisat mehiläiset kimppuuni.

Mutta kyllä se raadelluksi tuleminen kannatti: kolme pullollista ruusunväristä, -tuoksuista ja -makuista nektaria. Suunnittelin ruusuviinin ympärille ruusuisen juhlan vietettäväksi joskus synkimpään rospuuttoaikaan. Vein pari pulloa maalta kotiin odottamaan ja kypsymään syysaikaa varten. Kun seuraavan kerran tulin maalta kaupunkiin, niin keittiön pöydällä nökötti rinnakkain kaksi ruusuviinipulloa. Tyhjinä. Minkälainen keskustelu sitten käytiin äidin ja tyttären välillä, se jääköön tarkemmin kertomatta, mutta paljastan, että käytin kohtuullisen kovaa ääntä sekä vivahteikkaisia suomen kielen ilmaisuja.

*
Count Basien bändin unelmointia: Midnight Sun never sets
Nuoruuteni The Hollies päästelee lujaa: A Taste of Honey